12.09.2022
Maailma makaa tällä hetkellä kovasti vinksallaan. Harvoin tutkijat
avoimessa yleisötilaisuudessa tarjoavat yleisölle niin pessimististä sanomaa
kuin Toveriseuran ja Kunnallisjärjestön Ukraina-illassa 8.9.2022. Werstaan
auditoriossa. Alustajat arvioivat maailmantilannetta mustin värein. Iltaan tullut väki oli pääsääntöisesti ikääntynyttä ja hyvä niin, koska nuorilla täytyy olla uskoa
tulevaisuuteen eikä sitä saa viedä heiltä pois. Tai sentään, rauhantutkija Unto
Vesa yritti keventää tilaisuutta presidentti Mauno Koiviston fundeerauksella, ”Ellei
varmasti tiedetä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, olettakaamme kaikki käy hyvin.”
Kirjoitan tässä niitä johtopäätöksiä, mitä illasta syntyi
alustusten ja yleisön kanssa käydyssä keskustelussa. En nosta ketään alustajaa
erikseen esiin, vaan vedä yhteen illan tuotoksen niiltä osin kuin itse sen
kokosin. Alustajat olivat professori emer. Osmo Apunen, rauhantutkija emer. Unto
Vesa ja evl, erikoistutkija Petteri Lalu Suojelupoliisista.
Ensinnäkin Ukrainan sodassa ei ole kysymys yksittäisestä
sodasta, vaan meneillään on systeeminen kriisi. Nyt tuijotetaan liikaa sodan yksityiskohtiin,
pitäisi katsoa kokonaisuutta. Globaali maailmanjärjestys on menossa uusiksi.
Taloudellisia ja poliittisia siteitä ollaan systemaattisesti katkomassavaltioitten
välillä. Tällaiset murrokset ovat kautta historian olleet
väkivaltaisia. Analogisesti voidaan katsoa I maailmansodan jälkeistä Versaillesin
rauhaa, jossa voittajavaltiot sanelivat rauhanehdot ja II maailmansodan
jälkeistä Pariisin rauhaa, joka oli voittajavaltioiden etukäteen Jaltassa
sopima maailmanjako.
Kylmä sota johti Neuvostoliiton hajoamiseen. On ollut harhaa
uskoa, että Venäjällä oltaisiin oltu tyytyväisiä lopputulokseen. Jo 90-luvulla
orasti siellä kapinamieli ja revanssihalu. Panslavismi ei ollut kuihtunut. Vuosisadan
vaihteessa putkahti valtaan Putin, joka systemaattisesti alkoi toteuttaa
Venäjän suurvalta-aseman palauttamista. Johtopäätöksiä Putinin ajattelulle voi
vetää jopa Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Siinä sovittiin etupiirijaosta
siten, että suurvallat keskenään sopivat pienempien valtioitten rajat. Ei siis
kummallekaan luvattu vapaita käsiä, esimerkiksi Neuvostoliitolle Suomen
suhteen. Toisin kuitenkin kävi, mitä Stalin ei saanut Saksan kanssa sopia,
päätti diktaattori ottaa asein. Kuten Putin tekee nyt Ukrainassa ja Krimillä.
On todennäköistä, että Ukrainan sotaa seuraa uusi
maailmanjärjestys, uutta kylmän sodan kaltaista tilannetta ei ole odotettavissa.
Korkeintaan voidaan arvioida todennäköisyyksiä, millainen maailmankartta voisi olla. Venäjän
totaalinen eristäminen ei ole järkevää. Kaupallisia pakotteita tulisi miettiä
toiseenkin kertaan. Pakotteista nimittäin seuraa tyhjiö, jonka Kiina ja Intia
tulevat täyttämään. Intialla on Venäjän tarvitsemaa tietotekniikan insinööriosaamista,
samoin Kiinalla on resursseja puolijohteista avaruusteknologiaan. Minne ikinä Kiina menee, se ei enää sieltä
poistu. Onko Euroopan etu se, että Kiina tulee lähemmäksi Euroopan rajoja?
Kiinan maailmanvalloitusta kannattaa muutenkin seurata tarkkaan. Se pyrkii
maailmanykköseksi ja supermahdiksi. Kiinan tuhatvuotisessa historiassa sata
vuotta on lyhyt aika. Sillä riittää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä
tavoitella tätä asemaa pikkuhiljaa.
Suhteet Venäjän, Euroopan ja Suomen välillä eivät palaudu ennalleen
tai parane nykyisestä ydintalvesta kymmeniin vuosiin tai sukupolviin.
Luottamusta ei ole eikä sitä synny hetkessä.
Ydinaseita sivuttiin keskustelussa. Tähänkään asti
ydinaseet eivät edes pelotteellaan ole olleet rauhan tae, vaikka toisin
väitetään. Kuten yksi alusta totesi, että maailma on säilynyt tuholta
pikemminkin hyvällä onnella kuin ydinasepelotteen avulla. Niin monia läheltä
piti tilanteita on ollut vuosikymmenten aikana. Venäjä tietää, ettei
ydinasesodassa ole voittajia, todennäköisyys niiden käyttöön on pieni, muttei
sitäkään voida täysin sulkea pois.
Sitten mantereen takainen tilanne Yhdysvalloissa. Usa on
tällä hetkellä niin kahtiajakautunut, että sisällissodan mahdollisuus on
todellinen, joku totesi, että Yhdysvallat on sisällissodan partaalla. Jos Trump
pääsee presidentinvaaliehdokkaaksi, on se huono vaihtoehto maailmantilanteen
kannalta, jos häntä ei valita, se vielä huonompi tilanne. Täytyy muistaa, että
Usa on Naton johtava jäsen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Ajatelkaa,
Suomen tärkein Nato-kumppani on sisällissodan partaalla!
Tässä lyhyesti illan anti. Kiitos alustajille ja yleisölle,
jota oli tupa täysi, hajapaikkoja lukuun ottamatta.
Terveisin Esa Kanerva
