Ihminen on luonnostaan väkivaltainen

                                                                                                                                     31.10.2022

Suomessa on toiminut rikollisjärjestö nimeltään NBK, ”Syntyneet tappajiksi”. Tuskin tietoisesti rikolliset ovat osanneet valita nimensä aika osuvasti. Ihmisellä on perimässä tappajan vaistot. Aivojemme hermojärjestelmät ovat kivikautista perua. Periaatteesta sopivissa olosuhteissa meistä jokaisesta löytyy kykyä käyttää puukkoa muuhunkin kuin leivän leikkaamiseen. Kirvestä käytetään harvemmin väkivaltaan, koska yhteiskunnan säännöt, moraali ja ihmisen omat päätökset ohjaavat käyttämään pääsääntöisesti kirvestä halkojen hakkaamiseen. Väkivaltaa esiintyy kuitenkin kaikkialla ja kaikilla elämä osa-alueilla yhteiskunnassa. Onko lajikumppaninsa murhaamisen todettava olevan inhimilliseen kulttuuriin kuuluva ikävä tosiasia? Mikään yhteiskunta ei ole säästynyt julmuuksilta, väkivalta on kuitenkin vähentynyt tuhansien vuosien kuluessa.

Ihminen on kiinnostunut väkivallasta ja seksistä. Uutisista saamme lukea sodassa tehdyistä joukkomurhista, dekkarit myyvät hyvin ja nautimme sotaelokuvista. Näköjään aivomme haluavat puuhastella ratkaisemattomien murhien ympärillä ja useat meistä fantasioivat ainakin joskus tappavansa koston hengessä jonkun toteuttamatta mielikuvaharjoitustaan koskaan. Murhat ovat, useimmissa kulttuureissa ehdottomasti kiellettyjä. Mikä on kiellettyä, se kiehtoo! Seksi liittyy lisääntymiseen ja pariutumiseen liittyy eläinkunnassakin urosten välistä tappelua, jopa tappamista. Evoluutio on ilmeisesti tässäkin asialla. Useimmat tappajat ovat tilastojen mukaan miehiä. Yksinkertaisesti päättelemällä voidaan todeta evoluutiossa kilpailijan tappamisella saavutetun monia hyötyjä. On ollut mahdollista saada parhaat naiset ja lisää elintilaa. Mahdollinen leskikin palautuu parisuhdemarkkinoille. Parisuhdemarkkinoilla naiset ovat edelleen kuninkaan tekijöitä. He valitsevat ja paras kohde on mies, joka pystyy tarjoamaan turvaa joko fyysisten ominaisuuksiensa tai kokonsa ansiosta tai yhteiskunnallisen ja taloudellisen asemansa kautta.

Puhutaan paljon perheväkivallasta. Yleensä väkivalta periytyy ja se vanhempien käyttäytymisen, kautta lapsille välittyvänä käyttäytymismallina riitatilanteiden ratkaisemiseksi, lisää riskiä ylisukupolvisesta perheväkivallan kierteestä. Naimisiin meno suojaa monilta riskeiltä, mutta myös lisää väkivallan mahdollisuutta. Avioliitossa olevat nuoret tekevät vähemmän rötöksiä kuin parisuhdetta vaille jääneet. Perhe on yleensä parasta, mutta myös pahinta. Perheväkivallan äärimmäinen muoto, puolison tappaminen, tapahtuu aina silloin tällöin. Tähän tilanteeseen liittyy yleensä kumppanin pettäminen tai jättämisen uhka. Ei siedetä sitä, että puoliso siirtyy levittämään jonkun toisen ihmisen geenejä. Miehet vartioivat naisiaan, etteivät joutuisi kasvattamaan toisen miehen lapsia ja omien geenien edistäminen menee mönkään.

Ikuisen maailmanrauhan ajatuskin tuntuu tällä hetkellä utopialta. Ihmisyhteisöjen sotaisuudella on pitkät jäljet historiaan. Itse asiassa historian kirjoitus kertoo sotia käydyn aina metsästäjä-keräilijä-ajasta alkaen. Kun on alettu sosiaalistua ja tehdä yhteistyötä, toisten kimppuun käyminen on tullut helpommaksi. Ja oman reviirin puolustaminen on käynyt tehokkaammin ja karhukin on ollut mahdollista kaataa yhteistuumin. Joku siellä apinalaumassakin on noussut kukkulan kuninkaaksi joko voimalla tai viekkaudella. Samaa ikiaikaista toimintamallia noudattaa tämäkin aika sotaa käymällä. Vaaditaan otolliset olosuhteet ja yksinvaltias. Sodassa tarvitaan vihollinen, jonka avulla on mahdollista perustella omat väkivallanteot. Lisäksi ihmiset täytyy saada propagandan avulla uskomaan, että heidän uhrauksensa isänmaan puolesta ovat vaivan arvioista. Jos vastustaja on Putinin mainitsema paha natsi, ei heidän tappamisestakaan tarvitse välittää. Aivoista voidaan kytkeä empatianappi pois päältä. Henkisen manipuloinnin uppoaminen sotaväen sieluun tekee sodan psykologisesti mahdolliseksi. Putinin todellinen tarkoitusperä ei ole ollut natsismi, vaan saada demokratiaksi pyrkivä Ukraina oman totalitaarisen hallinnon alaisuuteen.

Tavallisella ihmisellä on omatunto. Niin näyttäisi olevan myös moottoripyöräkerhon jäsenillä, mutta se toimii aivan eri periaatteella kuin muilla ihmisillä. Heillä on omat arvot, tarkat arvohierarkiat, kunniakysymykset ja säännöstöt. Jengeillä on oma moraali, tappaminen voi olla oikeutettua pomon määräämän teon toteuttamiseksi. Kerhon sisällä olevien jäsenten eläminen ei onnistu, ellei noudata kerhon moraalia. Se liimaa rikolliset yhteen. Vinoutuneeseen maailmankuvaan kuuluu, ettei syyllisyyttä tunneta.

Väkivalta on yhteiskunnassamme läpileikkaavaa. Onneksi olemme pohjimmiltaan huolehtivaisia ja avuliaita. Ja haluamme välittää toisten ihmisten tunteista ja hyvinvoinnista. Vain pieni joukko meistä haluaa elää omassa egoistisessa kuplassaan. Eilen psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Laurelma sanoi TV:ssä, että jos lapsella on yksikin turvallinen aikuinen ihmissuhde, se voi riittää. Lapsi ei mahda geeneilleen mitään, puolet niistä periytyy isältä ja äidiltä. Toimintaympäristölle sen sijaan voimme tehdä jotakin. Tutkitusti esimerkiksi yksinhuoltajille annettu tuki ongelmatilanteissa on ratkaisevan tärkeää ja tuottaa hyviä tuloksia. Valtioterrorismille emme näytä voivan mitään. Siinäkin täytyy luottaa, että ihminen muuttuu, mutta toivottoman hitaasti. Sen todistaa se, että olemme muuttuneet keskiajan elämästä nykyiseen sivistykseen. Puolisotkin valitaan nykyisin enemmän kiltteyden kuin fyysisen voiman perusteella. Valtioiden välisissä konflikteissa soisi kollektiivisen ymmärryksen lisääntymiseen. Meillä on valtavia yhteisiä ongelmia, joita vastaan koko ihmiskunnan tulisi valjastaa voimavaransa sotien sijasta. Tarkoitan liikakansoitusta, maailman luonnonvarojen ehtymistä ja ilmastonmuutosta. Toivotaan, että ihmisten välinen yhteistyö ja hyvyys voittavat pitkässä juoksussa.

Esa Kanerva

Valtiota "syytetään"

Hyvinvointivaltiomme koetaan usein maanpäällisenä paratiisina. Ainakin rajojemme ulkopuolelta arvioituna. Täällä pidetään kansalaisista huolta ja kaikki pidetään matkassa mukana. Sanoakin voi melkein mitä huvittaa ja osoittaa mieltä. Kaikki siis hyvin, niin ainakin luulisi. Ihmisen elämään ja yhteiskuntien tekoihin liittyy virheitä. Täydellisyys on harhaa. Jo jonkin aikaa olen ihmetellyt useita tuoreita uutisia Suomen valtioon kohdistuneista kanteista, tuomiosta ja korvausvaateista. Maallikon korvaan jotkut niistä ovat kuulostaneet oikeustajun vastaisilta. Onko suomalaisen järjestelmän ote jotenkin kirvonnut tai eikö kaikkia historiamme luurankoja ole kaivettu ulos kaapeista?

Eilen kuulin kuurojen uutisista, että kuurojen oikeuksien polkemista on selvitetty ja nyt ollaan perustamassa sovinto- ja totuuskomissiota asioiden eteenpäin viemiseksi. Mistä on kysymys? Kuurojen kohtelun historiaan liittyy paljonkin selvitettävää. Kuurojen lähihistoria sisältää monia vaikeita asioita, kuten pakkosterilisaatioita, puhumaan pakottamista, avioliittokieltoja ja syrjintää. Ruumiillinen kuritus on ollut arkipäiväistä. Kuurot haluavat Suomen valtiolta anteeksi pyyntöä ja korvauksia.

Päivä polttamia aiheita on ollut ns. translain uudistaminen. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen aikaisemmat päätökset osoittivat, että Suomen translaki ei ole ajantasainen ihmisoikeuksien suhteen. Translakia olisi muokattava siten, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä samalla, kun transihmisten itsemääräämisoikeus, yksityiselämän suoja sekä henkilökohtainen koskemattomuus turvataan laintasoisesti. Sipilän hallitus ei korviaan lotkauttanut asian suhteen, nyt lain uudistaminen on Marinin hallituksen toimesta eduskunnassa.

YK:n Lasten oikeuksien komitea vaatii Suomea palauttamaan suomalaiset lapset al-Holin leiriltä takaisin kotimaahan. Suomen katsotaan rikkoneen lasten oikeuksia, koska se ei ole pelastanut heitä epäinhimillisistä oloista. Suomalaiset virkamiehet ovat vastanneet, että on mahdotonta pelastaa ketään heidän oman tahtonsa vastaisesti. Suomella on puoli vuotta aikaa raportoida tekemisistään. Leirillä on edelleen 26 suomalaista lasta.

Saamelaiset ovat vaatineet alkuperäiskansojen kokemien vääryyksien oikaisemista. Sovinto- ja totuuskomissiota on pistetty pystyyn huonoin tuloksin. Hanke on jo kertaalleen hajonnut riitoihin lähtötelineissään. Nyt komissiota on viritelty kasaan uudemman kerran. Komission toimeksiantona on tutkia saamelaisten kokemia vääryyksiä, mm. sopeuttamispolitiikkaa ja ettei tällaisia vääryyksiä tapahtuisi tulevaisuudessa. Katse on selkeästi eteenpäin. Luodaan rakenteet, jotka turvaavat saamelaisten oikeudet ja syrjimätön kohtelu.

Yksittäisillä ihmisillä on oikeus haastaa valtio oikeuteen. Tätä oikeutta on myös käytetty. Tunnetuimpia ovat ns. koppikorvaukset. Niissä valtio on joutunut korvaamaan aiheettomat pidätykset ja vankilassa olot. Vankilassa vietetty oikeudeton päivä on tapauksesta riippuen usea sadan euron arvoinen. Vahingonkorvauskanteet ovat yleisimpiä. Muita juttuja ovat kanteet esimerkiksi eläkejärjestelmän heikennyksistä aina, ilmastolain uudistamisen jälkeen, todennäköisesti nostettaviin kanteisiin valtion vastuuta ilmastonmuutoksesta. Tässä taustapontimena on muualta maailmalta saadut kokemukset ilmastoahdistuksen nostattamista tunteista.

Vaikka kevennyksenä on lopuksi mainittava äskettäin Pietarissa käyty oikeudenkäynti Suomea vastaan sotarikoksista II maailmansodan aikaan. Tuomio tuli saksalaisten rinnalla osallistumisesta Leningradin saartoon ja keskitysleirien yllä pitoon Karjalassa. Kuolleisuus leireillä oli suurta ja olot hirvittävät. Leirien olemassa olo tiedetään ja tunnustetaan. Ihmisiä ei kuitenkaan systemaattisesti murhattu toisin kuin Saksa teki. Hakeeko ajankohta huomioon ottaen Venäjä oikeutusta toimenpiteille Suomea kohtaan, emme tiedä. Sen kuitenkin tiedämme, että tarina Suomea varten on jo olemassa.

Nostin tässä esille muutamia esimerkkejä, joissa kyseenalaistetaan suomalaista yhteiskuntaa. En ole ottanut kantaa asioiden sisältöön. Sen tekevät asianomaiset tahot ja viranomaiset. Faktojen pitäisi ratkaista ja mielipiteet ovat asia erikseen.

Esa Kanerva

Viestinnän todellisuus

                                                                                                                                           14.10.2022

Viestintä on käsitteenä laaja kokonaisuus vuorovaikutusta ihmisten ja organisaatioiden välillä mitä erilaisemmin tavoittein. Yksittäinen ihminen on heikoilla joka puolelta pommittavassa tiedotustodellisuudessa. Viestinnällä on hyvin erilaisia tarkoitusperiä demokraattisten yhteiskuntien objektiivisuuteen pyrkivästä informaation välittämisestä valtioterroriin, kyberrikollisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Tiedon sisällön lisäksi viestin perille menoon vaikuttaa kaiken lisäksi moni asia. Mikä on vastaanottajan ymmärrys ja omat asenteet ottaa vastaan informaatiota. Epävarmassa maailmantilanteessa ihmiset herkistyvät ja ylitulkitsevat esimerkiksi viranomaisneuvoja. Kaiken muun lisäksi tajuntamme täyttävät kaupalliset viestit ja suoranainen propaganda. Puhumattakaan valtioitten harjoittamasta viestinnän manipulaatiosta. Voiko tässä viestinnän viidakossa selvitä kuivin jaloin altistumatta huijareitten vietäväksi.

Erilaiset edunvalvontajärjestöt osaavat viestintätemppujen kirjon tavoitellessaan median ilmatilan herruutta. Halutessaan edistää omia tavoitteitaan, ei suinkaan kerrota suoraan, että haluamme edustettavillemme enemmän rahaa vähemmällä työllä. Viesti puetaan huoleen asiakkaiden palvelujen saatavuudesta ja niiden laadusta. Yrittäjäjärjestöt haluavat jäsenilleen verohelpotuksia. Julkisuuteen ne kertovat, että yrittäjät menevät massoittain konkurssiin, ellei niille välittömästi myönnetä verohelpotuksia. Teollisuudelta loppuvat työntekijät, ellei heti saada halpatyövoimaa ulkomailta. Vaikka ehkä hieman kalliimpaa työtöntä kotimaista työvoimaa saattaisi olla tarjolla. Tämä on viestinnän dressingiä, paketoidaan viesti uusiin kuoseihin. Viesti menee useimmiten perille siten, ettei lukijat huomaa sen todellisia tarkoitusperiä. Jos suuri yleisö saadaan ajatuksen taakse, poliitikoillakaan ei ole paljon tehtävissä.

Mainonta on yleensä organisaatioviestintää. Ja tätä propagandaa riittää raivostumiseen asti. Olen miettinyt, montako senttiä oman kylän K-kaupan maitolitraa voitaisiin alentaa lopettamalla tämä älytön eri viestimissä oleva aggressiivinen ihmisten kiusaaminen imelillä ja nostalgisilla tarinoilla K-kaupasta ihmisyhteisön keskipisteenä. Tai esimerkiksi sellainen kaupallinen viestintä on moraalitonta, jossa esitetään hihasta vedettyjä terveysväittämiä jostakin uutteesta. Lisäksi luodaan ihmisille erilaisia tarpeita ostaa humpuukia kovaan hintaan.

Tarkkana saa olla myös poliittisen viestinnän kanssa. Kalliit viestintätoimistot laativat ennen vaaleja puolueille vaalistrategioita, jossa aatetta myydään, kehutaan ja luvataan kaikkea mahdollista hyvää vaalikansalle. Nämä suunnitelmat ovat kertakäyttötuotteita, koska niiden tarkoitus on voittaa vaalit, ei suinkaan vaalien jälkeen osaksikaan toteutettava ohjelma.

Naapurivaltiossa on kiinnostava ja hämmästyttävä viestintäkulttuuri. Kansalle päinvastaistetaan sanoma siitä, mitä objektiivisesti tapahtuu. Tuntuu ihmeelliseltä tällaisen propagandan tekeminen, saati sen osittainenkin läpimeno kansan tajuntaan. Suurin osa väestä ei varmaan usko Putinin kertomaa, venäläinen kulttuuri on nyt vain sellaista, että hyväksytään totuutena se, että ainahan viranomaiset valehtelevat. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. On parempi jatkaa omaa elämäänsä omassa kuplassaan ja antaa herrojen puhua, mitä puhuvat.

Suomen viranomaisten ongelma on se, että ei uskalleta kertoa kansalle kuin tiedonmurusia. Pelätään kansan reaktioita ja paniikkia. Onhan se melkoinen ase ja valta viranomaisille, että heidän pieni risahduksensakin aiheuttaa jonoja apteekkeihin jodiostoksille ja setelit revitään seinistä. Itse luen viranomaisviestintää siten, että nyt kerrotaan totuudesta suodatettu yksineljäsosa ja rakennan sen päälle puuttuvan kolmeneljäsosaa. Jos valtiojohto kertoo ydinsodan uhkan kasvaneen, mutta välitöntä uhkaa ei maallamme ole, merkitsee se minulle todellista uhkaa lähimmän kolmen kuukauden aikana. Se on minun totuuteni ja sen totuuden kanssa jaksan elää päivän kerrassaan.

Kremlin tiedottajan Maria Zaharovan uhkailuissa kannattaa muistaa se, että vaikkakin se on propagandaa, todistaa se sen, että vastareaktioita on mietitty konkreettisesti, tapahtuivat ne sitten tosielämässä tai ei. Edesmennyt poliitikko Zhirinovskikin ennusti julkisesti vuonna 2021, että vuoden 2022 helmikuussa ei tule olemaan Euroopassa rauhallista. Pohjautuiko ennustus sisäpiiritietoon tai ei, emme saa tietää. Voisin olla melkein varma, että Ukrainan tilanteen pahentuessa Venäjän näkökulmasta vielä nykyisestään, kostotoimenpiteitä kohdennetaan myös Suomeen. On Suomi viime ajat pistänyt venäläiset kovalla otteella ojennukseen eikä suomettumispolitiikasta ole jäänyt atomiakaan. Jotakin on varmasti jäänyt hampaan koloon.

Viestinnän sekamelskasta selviämiseen ei ole kuin yksi helppo ratkaisu, jota viranomaisetkin ovat jo suositelleet. Älkää lukeko kaikkia lehtiä ja juttuja. Sulkekaa silmänne. Pistetään pää pensaaseen. Itse en pysty, seuraan liikaakin maailman tilannetta. Lukeminen ja asioihin perehtyminen auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua ja historiastakin voi olla apua. Historia ei kuitenkaan toista itseään, vaikka vastaavan kaltaisia syy-seuraussuhteita olisikin nähtävissä. Ja ihan kuin kiusallaan, maailman tapahtumat toteutuvatkin tänään juuri päinvastoin kuin menneisyydessä.

Esa Kanerva

Milloin välähtää?

                                                                                                                                          3.10.2022

Ulkoministeri Haavisto sanoi mediassa, että Venäjän ydinaseiden käytön uhka on nyt vakavampi ja todellinen. Hänellä on tietenkin hallussaan paljon sellaista tiedustelutietoa ja analyysia, mitä kansalle ei jaeta eikä tuoda julkisuuteen. Jos ulkoministeri sanoo, että tilanne on vakava, se on todella vakava. Muuten emme olisi nähneet tällaista ulostuloa. Kansaa valmistellaan myös kaikkein pahimpaan vaihtoehtoon. Henkilökohtaisesti tilanne on minulle vaikea. Saan takaumia lapsuuteni peloista kuusikymmentäluvulta. Kuuban kriisin aikaan vanhempien pelot tarttuivat lapsen sieluun lähtemättömästi. Eikä vanhemmillani ollut ymmärrystä suodattaa ydinsodan uhasta kertovaa uutisointia lapselle soveltuvaksi, päinvastoin, maailmanlopun tuloa kommentoitiin äänekkäästi ja pian tapahtuvana todellisuutena.

Pelko ja huoli oli silloin hyvin konkreettista ja pakokauhuista. Mitä kuolema on, kuinka käy vanhemmilleni ja veljilleni? Välttelin kriisistä tulevaa jatkuvaa uutisointia välttelemällä radiouutisia ja milloin se ei ollut mahdollista, pistin sormet korviin. Tosiasian kieltäminen oli välttämätöntä mielen suojelemiseksi. Venäjän ydinaseuhasta syntyvä ahdistunut olo ei ole varsinaista pelkoa, se on epämiellyttävää oloa ja huolta omista läheisistä ja nuoresta sukupolvesta. Tämän ikäisenä ei tarvitse käyttää kieltodefenssiä eikä työntää ikävää asiaa syrjään. Uhkia voi käsitellä mielessään muistaen liian asian märehtimisen vaarat. Olen visusti varonut nuorison läsnä ollessa maalailemasta minkäänlaisia uhkakuvia, päinvastoin olen johdatellut keskustelua iloisempiin aiheisiin. Luotan siihen, että nykynuoret saavat Ukrainastakin niin paljon tietoa kuin haluavat vastaanottaa. Minun ei tarvitse enää aiheesta paasata, kertoa tosi kysyttäessä mielipiteeni, jonka voi paketoida kauniisti folioon.

Minusta tuntuu, että tästä eurooppalaisella sodalla on pitemmät laahukset kuin koronakriisillä. Tautiin toki kuoltiin ja se aiheutti monenmoista hankaluutta. Mutta toivoa se ei useimmilta vienyt, tiedettiin, että virus on voitettavissa. Ydinaseuhka on jotenkin lopullista ja pelkoa kuolemasta. Moni ei halua keskustella asiasta ja se on arkikeskustelussa jotenkin vältelty aihe. Liian julmaa nostaa pöydälle. Poissa keskustelusta on poissa mielestä. Jossakin takaraivossa se kuitenkin on läsnä ja viimeistään unta odotellessa. Sota järkyttää aina mielenterveyttä, vaikka olisi kuinka kaukana polttopisteestä.

Jotkut käsittelevät sotapelkoaan hyvin konkreettisesti. Kerätään patterilamppuja, retkikeittimiä, vettä ja kuivaa muonaa. He kokevat saavansa kotivaran hankkimisesta voimaa ja turvaa. Paitsi että se on yhteiskunnankin kannalta kannatettavaa, samalla saatetaan hoitaa psyykeä. Kyllä suomalaiset ovat kriisitietoisia päätellen runsaista klapihankinnoista ja ilmalämpöpumppuvajeesta kaupoista.

Yritän omasta puolestani luottaa sosiaalisten suhteitten voimaan. Tuetaan toisiamme pitämällä yhteyttä ja käymällä kylässä. Pidetään yhteiskunnan arkirutiinit pyörimässä ja otetaan vieraatkin lähimmäiset huomioon. Naapurille voi sanoa päivää ja jutella muutaman sanan. Eikä haittaa soittaa vähän kaukaisimmillekin sukulaisille ja entisille yhteistyökumppaneille. Mitä tiiviimpi ja yksimielisempi suomalainen yhteiskunta on, sitä vahvempi se on kestämään koettelemuksia!

Esa Kanerva