14.10.2022
Viestintä on käsitteenä laaja kokonaisuus vuorovaikutusta ihmisten ja organisaatioiden välillä mitä erilaisemmin tavoittein. Yksittäinen ihminen on heikoilla joka puolelta pommittavassa tiedotustodellisuudessa. Viestinnällä on hyvin erilaisia tarkoitusperiä demokraattisten yhteiskuntien objektiivisuuteen pyrkivästä informaation välittämisestä valtioterroriin, kyberrikollisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Tiedon sisällön lisäksi viestin perille menoon vaikuttaa kaiken lisäksi moni asia. Mikä on vastaanottajan ymmärrys ja omat asenteet ottaa vastaan informaatiota. Epävarmassa maailmantilanteessa ihmiset herkistyvät ja ylitulkitsevat esimerkiksi viranomaisneuvoja. Kaiken muun lisäksi tajuntamme täyttävät kaupalliset viestit ja suoranainen propaganda. Puhumattakaan valtioitten harjoittamasta viestinnän manipulaatiosta. Voiko tässä viestinnän viidakossa selvitä kuivin jaloin altistumatta huijareitten vietäväksi.
Erilaiset edunvalvontajärjestöt osaavat viestintätemppujen kirjon tavoitellessaan median ilmatilan herruutta. Halutessaan edistää omia tavoitteitaan, ei suinkaan kerrota suoraan, että haluamme edustettavillemme enemmän rahaa vähemmällä työllä. Viesti puetaan huoleen asiakkaiden palvelujen saatavuudesta ja niiden laadusta. Yrittäjäjärjestöt haluavat jäsenilleen verohelpotuksia. Julkisuuteen ne kertovat, että yrittäjät menevät massoittain konkurssiin, ellei niille välittömästi myönnetä verohelpotuksia. Teollisuudelta loppuvat työntekijät, ellei heti saada halpatyövoimaa ulkomailta. Vaikka ehkä hieman kalliimpaa työtöntä kotimaista työvoimaa saattaisi olla tarjolla. Tämä on viestinnän dressingiä, paketoidaan viesti uusiin kuoseihin. Viesti menee useimmiten perille siten, ettei lukijat huomaa sen todellisia tarkoitusperiä. Jos suuri yleisö saadaan ajatuksen taakse, poliitikoillakaan ei ole paljon tehtävissä.
Mainonta on yleensä organisaatioviestintää. Ja tätä propagandaa riittää raivostumiseen asti. Olen miettinyt, montako senttiä oman kylän K-kaupan maitolitraa voitaisiin alentaa lopettamalla tämä älytön eri viestimissä oleva aggressiivinen ihmisten kiusaaminen imelillä ja nostalgisilla tarinoilla K-kaupasta ihmisyhteisön keskipisteenä. Tai esimerkiksi sellainen kaupallinen viestintä on moraalitonta, jossa esitetään hihasta vedettyjä terveysväittämiä jostakin uutteesta. Lisäksi luodaan ihmisille erilaisia tarpeita ostaa humpuukia kovaan hintaan.
Tarkkana saa olla myös poliittisen viestinnän kanssa. Kalliit viestintätoimistot laativat ennen vaaleja puolueille vaalistrategioita, jossa aatetta myydään, kehutaan ja luvataan kaikkea mahdollista hyvää vaalikansalle. Nämä suunnitelmat ovat kertakäyttötuotteita, koska niiden tarkoitus on voittaa vaalit, ei suinkaan vaalien jälkeen osaksikaan toteutettava ohjelma.
Naapurivaltiossa on kiinnostava ja hämmästyttävä viestintäkulttuuri. Kansalle päinvastaistetaan sanoma siitä, mitä objektiivisesti tapahtuu. Tuntuu ihmeelliseltä tällaisen propagandan tekeminen, saati sen osittainenkin läpimeno kansan tajuntaan. Suurin osa väestä ei varmaan usko Putinin kertomaa, venäläinen kulttuuri on nyt vain sellaista, että hyväksytään totuutena se, että ainahan viranomaiset valehtelevat. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. On parempi jatkaa omaa elämäänsä omassa kuplassaan ja antaa herrojen puhua, mitä puhuvat.
Suomen viranomaisten ongelma on se, että ei uskalleta kertoa kansalle kuin tiedonmurusia. Pelätään kansan reaktioita ja paniikkia. Onhan se melkoinen ase ja valta viranomaisille, että heidän pieni risahduksensakin aiheuttaa jonoja apteekkeihin jodiostoksille ja setelit revitään seinistä. Itse luen viranomaisviestintää siten, että nyt kerrotaan totuudesta suodatettu yksineljäsosa ja rakennan sen päälle puuttuvan kolmeneljäsosaa. Jos valtiojohto kertoo ydinsodan uhkan kasvaneen, mutta välitöntä uhkaa ei maallamme ole, merkitsee se minulle todellista uhkaa lähimmän kolmen kuukauden aikana. Se on minun totuuteni ja sen totuuden kanssa jaksan elää päivän kerrassaan.
Kremlin tiedottajan Maria Zaharovan uhkailuissa kannattaa muistaa se, että vaikkakin se on propagandaa, todistaa se sen, että vastareaktioita on mietitty konkreettisesti, tapahtuivat ne sitten tosielämässä tai ei. Edesmennyt poliitikko Zhirinovskikin ennusti julkisesti vuonna 2021, että vuoden 2022 helmikuussa ei tule olemaan Euroopassa rauhallista. Pohjautuiko ennustus sisäpiiritietoon tai ei, emme saa tietää. Voisin olla melkein varma, että Ukrainan tilanteen pahentuessa Venäjän näkökulmasta vielä nykyisestään, kostotoimenpiteitä kohdennetaan myös Suomeen. On Suomi viime ajat pistänyt venäläiset kovalla otteella ojennukseen eikä suomettumispolitiikasta ole jäänyt atomiakaan. Jotakin on varmasti jäänyt hampaan koloon.
Viestinnän sekamelskasta selviämiseen ei ole kuin yksi helppo ratkaisu, jota viranomaisetkin ovat jo suositelleet. Älkää lukeko kaikkia lehtiä ja juttuja. Sulkekaa silmänne. Pistetään pää pensaaseen. Itse en pysty, seuraan liikaakin maailman tilannetta. Lukeminen ja asioihin perehtyminen auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua ja historiastakin voi olla apua. Historia ei kuitenkaan toista itseään, vaikka vastaavan kaltaisia syy-seuraussuhteita olisikin nähtävissä. Ja ihan kuin kiusallaan, maailman tapahtumat toteutuvatkin tänään juuri päinvastoin kuin menneisyydessä.
Esa Kanerva
Viestinnän todellisuus
