Riemukasta Uutta vuotta 2024!

 

Rauhallista Joulua ja Uutta vuotta lukijoilleni!

           
                                                                         

                                           

Miltä ensi vuosi näyttää?

Otsikon kysymyksestä tiedetään kohtuullisella varmuudella, että merkittäviä valintoja tullaan tekemään niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa. Tammikuussa valitaan maallemme presidentti. Presidentin valtaoikeuksia on koko 2000-luvun vähennetty ja parlamentarismia vahvistettu. Siitä huolimatta presidentin henkilöllä on merkitystä, erityisesti ulkopolitiikan johtajana. Euro-vaalit kesäkuussa ovat tärkeät niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa ovat ratkaisevat euroatlanttisille suhteille ja maailmanpolitiikalle yleensä. Venäjän vaalit eivät tuo muutosta Venäjän käyttäytymiseen ja niiden lopputulos on jo etukäteen selvä.

Presidentivaalikisa on Suomessa meneillään. Demarina tietysti jännittää, pääseekö Jutta Urpilainen toiselle kierrokselle. Mikäli pääsee, hänellä on hyvät mahdollisuudet voittaa. Näissä vaaleissahan äänestäjät taktikoivat. Ensimmäisellä kierroksella äänestetään suosikkia, toisella vähemmän kielteisiä tunteita herättävää ehdokasta. Vaikka Stubb johtaa gallupeja, lopputulos näyttäisi olevan niin sanotusti ”Herran hallussa”.

Eu-parlamentissa ei tarvita yhtään enempää teuvohakkaraisia kuin nyt, pikemminkin jyrkästi päinvastoin. Nämä vaalit eivät ole suomalaisillekaan yhdentekevät, toivottavasti kaikkien suomalaisten silmät ovat tässä muutamassa kymmenessä jäsenyysvuodessa auenneet. Euroopan parlamentissa päätetään mitä suurimmassa määrin meidän ja meitä koskevista asioista. Kohti yhteisvelkaa ja rahatalotta ollaan menossa.

Naapurissa Venäjällä valmistellaan teatterinäytöstä nimeltä ”Koiperhosen valinta diktaattoriksi”. Koiperhonen on sisäpiirin lempinimi Putinille agenttiajoilta. Kysymyshän ei ole siitä, kuinka kansa äänestää, vaan siitä, kuinka ylivoimaisella äänestystuloksella hänet kehdataan valita. Näitten vaalien jälkeen Putin on entistä arvaamaton, koska hän tajuaa oman ikänsä ja kuolevaisuutensa. Hänellä on aikaa kuitenkin rajallisesti kirjoittaa nimensä maailmanhistoriaan, hyvässä tai pahassa, riippuen siitä, kuka arvioi.

Toinen suuri arvoitus maailmalle on Trumpin mahdollinen valinta toiselle kaudelle. Luotan kuitenkin Yhdysvaltojen demokraattisen kontrollin olevan heräillä ja valppaampana kuin hänen ensimmäisellä kaudellaan. Mies itse on täysin moraaliton oman edun tavoittelija, kaiken lisäksi persoonallisuudeltaan ”rajaton” eli rajatilapersoonallisuus. Suuri osa vankeja kuuluu tähän kategoriaan, psykopaattien ohella. Trumpilla saattaa olla ikäviä kytköksiä Venäjän hallintoon, jopa niin, että häntä saatetaan kiristää menneistä jutuista. Kuka tietää? Oletan, että demokraatit järjestävät yllätyksen näissä vaaleissa ja vaihtavat ehdokasta lennosta.

Presidenttiehdokkaamme toivoivat tv-tentissä joululahjaksi maailmanrauhaa tai rauhaa ylipäätään. Syytä onkin, rauha näyttää olevan hiipuva asiantila maailmassa. Sanotaan, että kaksi sukupolvea ihminen jaksaa olla rauhantilassa, kolmas on jo unohtanut hirveydet. Jos laskee toisesta maailmansodasta kulunutta aikaa, tiimalasi valuu koko ajan, aikaa tyhjenemiseen on edellä mainitulla tavalla laskettuna vähän. Jospa ihmiskunta yllättäisi ja olisi oppinut historiasta jotakin. Saa nähdä!                                                                                

Esa Kanerva

  

Onko minulla jumalaa ja miksi jumalat ovat niin väkivaltaisia?

 

Minua kiinnostaa uskonto yhteiskunnallisena ilmiönä ja vallan käytön välineenä. Kansoilla näyttää olevan jumalia, jotka sallivat ihmisten sotia brutaalisti toisiaan vastaa. Hallitsijat sotivat uskonnon nimissä ja kirkon johto antaa sodalle oikeutuksen. Esimerkkejä riittää. Herran valittu kansa ei koe moraalista tuskaa teurastaessaan lapsia Gazassa eikä patriarkka Kirill antaessaan synninpäästön diktaattori Putinille.

Islamilaisessa maailmassa käsitys väkivallasta syntyy ns. uskonoppineiden mielipiteestä. Ja näitä mielipiteitä ja niiden antajia riittää. Iran on jopa teokratia, jota uskonoppineet hallitsevat. Pyhään sotaan osallistuminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Pyhää sotaa voidaan käydä ketä tahansa vastaan, esimerkkinä nyt vaikka amerikkalaiset. Uskosta luopumista ei sallita. Vääräuskoisen kanssa ei tule mennä naimisiin. Useimmiten näistä synneistä tuomitaan kuolemaan. Koraani ei sinänsä muutamia osia lukuun ottamatta kehota väkivaltaisuuteen, mutta sitä voivat uskonoppineet tulkita, miten haluavat. Islam liittyy kiinteästi valtaan ja vallan käyttöön.

Patriarkka Kirill, Venäjän ortodoksien pää on siunannut Putinin ja hänen sotansa. Mihin jumalisiin valtaoikeuksiin Kirillin päätös liittyy, en tiedä. Tiedän, että patriarkka kuuluu Putinin sisäpiiriin. Nikolai I uskoi aidosti, että hänen valtansa perustuu jumalan tahtoon. Maallinen valta saatiin tsaarin aikana patriarkkojen välityksellä suoraan jumalalta. Siksi hän ei halunnut demokratisoida Venäjää. Mikä on saatu jumalalta, sitä ei voida jakaa. Putin jatkaa hänen perinnettään. Minkälainen jumala ortodokseilla oikein on? Hän sallii satojen tuhansien nuorten venäläisten miesten teurastuksen, mihin jumala tarvitsee niin paljon veriuhreja?

Israelia pidetään jumalan valittuna kansana. Näin on vanhassa testamentissa juutalaisuuden mukaan kirjoitettu. Hämmästystä herättää ristiriita, että kristinuskossa valittuna kansana pidetäänkin kristittyjä. Siitäkin löytyy perusteet raamatusta mm. apostolien kirjoituksista. Ihmettelen, miksi juutalainen uskonto sallii kostaa Hamasin terroristien teot gazalaisille lapsille, jotka ovat täysin viattomia aikuisten ihmisten valinnoille. Minkälainen jumala juutalaisilla oikein on? Miksi hän vaatii tällaisia lapsiuhreja?

Sari Essayh näyttää ministerinä hyvin onnelliselta. Hän on päässyt tavoitteeseensa. Hän on vallan keskiössä. Papeillahan on säätyvallan ajoista lähtien ollut keskeinen rooli suomalaisessa valtaeliitissä. Uskonto ja valta ovat kuuluneet yhteen. Politiikka on aina tiennyt, että uskonnon avulla kansa voidaan hallita paremmin kuin vain maallisin komennoin. Kirkko ja politiikka pitäisi ehdottomasti erottaa toisistaan.                                      

Nykyisin ev.lut. kirkko haluaa varmistaa oikeutuksensa valtiokirkkona ja valtaan jäsenrekisterien täytöllä. Halutaan miellyttää kaikkea ja kaikessa. On tärkeää, että suomalaisista ainakin yli puolet ovat evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Sekin tavoite tekee toki tiukkaa maallistuneessa yhteiskunnassamme. Kukin haluaa uskoa tavallaan. Kirkon viranhaltijoitten suut on pistetty tukkoon, ei saa puhua synnistä eikä helvetistä. Eikä siitä, että vain harvat ja valitut pääsevät kuoleman jälkeen taivaaseen. Kirkko sallii kaikki ilmiöt ja rakastaa rakastamisesta päästyään. Uskokoon kirkon sanomaan, kuka haluaa. Minusta enemmän ihmisen mielikuvitukselta se vaikuttaa. Miksi jumala on vaatinut veriuhrin ja oman poikansa kuoleman teloittamalla vastapainoksi ihmisten syntien sovittamiseksi? Miksi jumala sallii kaikki kauheudet maan päällä? Papit eivät osaa vastata tai jos vastaavat, puhuvat tyhjää, ”Tutkimattomia ovat Herran tiet ”. Myös kristinuskon jumala on ollut hyvin väkivaltainen, muutama sata vuotta sitten apostaasi, jumalasta luopuminen, merkitsi roviolla polttamista. Olen jumala-sanan kirjoittanut tarkoituksella pienellä kirjaimella, koska jumalia ja uskontoja on tuhansia ja tuhansia, enkä tiedä, mikä jumala on erisnimen arvoinen.

Kaipaisin ennen joulua kirkolta vahvaa viestiä edes siihen, että jos uskotte Jeesukseen, ei hänen syntymänsä juhlistaminen tarvitse tällaista markkinameinikiä eikä hurlumheitä. Kaupallisuus ja yhteiskunnan läpitunkema mainonta ei juhlista mitään, saati sitten kristinuskon yhden keskeisen opinkappaleen mukaista, Jeesuksen syntymäjuhlaa, joulua. Minulla ei ole kirkon sisällä puhevaltaa tässä asiassa, en ole kirkon jäsen. Onko minulla jumalaa? Harvat ovat valitut, en taida olla niiden valittujen joukossa.

Esa Kanerva

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 

                                                                                                                     5.12.2023

Isämme palasivat sodasta fyysisesti vammautuneina ja kuka enemmän, kuka vähemmän henkisesti telottuna. Suomen jälleenrakentaminen vei voimanne ja huomionne. Sodan tragedia on, että sen vaikutukset eivät kosketa ainoastaan sodassa olleita, vaan ulottuvat perheisiin, koko kansaan ja tuleviinkin sukupolviin.  

Olemme kiitollisia isillemme, että jaksoitte vammoistanne huolimatta jälleen rakentaa Suomea ja maksaa kohtuuttomat sotakorvaukset. Teille ei heti sodan jälkeen annettu sitä kunniaa, mikä teille olisi kuulunut. Tänään, Itsenäisyyspäivänä 6.12.2023, ymmärrämme, että pystyitte mahdottomaltakin näyttävään suoritukseen. Suomea ei miehitetty ja Suomi on itsenäinen! Kunnia teille kaikille Suomen miehet ja naiset!

Esa Kanerva

Ei ole vanhaksi tulemista

                                                                                                                                        28.11.2023

Yritän parhaani mukaan välttää joutumista luokitteluksi vanhukseksi. Tähän lokerikkoon joutuessani olen samaa yhteiskunnan ylenkatsomaa ihmisjoukkoa kuin esimerkiksi kehitysvammaiset tai mielenterveyspotilaat. Pelkään menettäväni puhevaltani omiin henkilökohtaisiin asioihini tai kaiken huippuna ihmisarvoni ja oikeustoimikelpoisuuteni.

Ihmisarvoon kuuluu hyväksyä jokainen ihminen yksilönä. Tämän päivän vanhusten hoito on jokaisen puristamista samanlaiseen muottiin, makaronitaikinaa suuttimen läpi. Ei ymmärretä edes hoivan ja hoidon eroa. Hoivahan tarkoittaa välittämistä, empatiaa, hellyyttä ja lohtua. Sairaanhoito on taas aivan jotakin muuta, ammatillista asiantuntijuutta ja sairauden hoitamista. Puhutaan vanhustenhoidosta, ei vanhuus kuitenkaan parane hoitamalla tai medisiinalla. Pitäisi puhua riittävästä vanhusten hoivasta ja lohtuihmisistä, joiden avulla suurin osa ikääntyneistä tulisi toimeen.

Eduskunta säätää lait ja oikeusoppineet ne vanhusten hoidosta päätettävät laitkin kirjoittavat. Oikeusoppineet ja hallinnon byrokraatit viime kädessä hyvinvointialueilla päättävät, mihin palveluihin sinä olet lakien mukaan oikeutettu. Oletteko kuulleet juristien puhuvan koskaan tunteista. Laki ja byrokratia eivät tunne tunteita. Pirkanmaan hyvinvointialueen byrokraatit suunnittelevat tulevaisuudessa toteuttavansa perustuslakimme edellyttämää ja jokaiselle kansalaiselle takaamaa välttämätöntä hoitoa siten, että vanhukset tyytykööt inhimillisen hoivan sijaan digitaalisuuteen, älykoteihin ja robotteihin, jotka tarjoilevat ruoan ja jakavat lääkkeet hyvän huomenen toivotuksineen. Tähän tilanteeseen ääneen lausuttu tavoite digitaalisten palveluiden kasvattamisesta johtaa. Luvatut liikkuvat palvelutkaan eivät taivu jokaisen tarvitsijan luokse ja jos riittäisivätkin, ne maksavat liikaa! Eikä rahaa tunnu olevan, koska eduskunta on myöntänyt rahaa riittämättömästi lisääntyneeseen vanhusten määrään nähden.

Hoiva maksaa niin kuin kaikki hyvä tässä kapitalistisessa vapaassa maassa. Jos sinulla on ”paalua” massissa, saat hyvää hoitoa ja hoivaa. Hoiva on valitettavasti samanlainen tuote siinä missä jokin muu ihmiselle tuotettu hyvinvointipalvelu. Hoivaan sisältyvän tunnepuolen sisäistäneet ammattilaiset hakeutuvat työhön, jossa on hyvä palkka. Hyvä palkka on yleensä firmoissa, jotka ovat arvostettuja ja joiden hoivakoteihin eliitti hakeutuu. Vanhukset jakautuvat kahden kerroksen väeksi, niihin, joita säilötään ja niihin, joita hoivataan hoitokodeissa.

Pitää tässä jokunen sana sanoa myös kotihoidosta. Sitähän yhteiskunta pyrkii koko ajan lisäämään. Oletetaan, että elossa olevat puolisot yrittävät hoivata toinen toistaan. Omaishoitajia tuetaan minimaalisesti ja moninaiset kustannukset menevät perheen pussista. Rakettilähetti kurkkaa ajoittain oven raosta, vieläkö ollaan elossa ja jättää nopeasti valmisateriat jääkaappiin. Kaksi huonoa hoivaa toisiaan, kaikkeen muuhun tyhjänpäiväiseenkin riittää rahaa. Jätän yksilöimättä. Todennäköisesti kummatkin ovat jonossa hoivakotiin, sitä paikkaa vain ei löydy. Monesti syntyy tilanne, että odotus päättyy avioliittolupauksen sanoihin, ”kunnes kuolema meidät erottaa”.

Vanhuus tulee ajallaan, lupaa kysymättä. Jos kuolee sydänkohtaukseen äkillisesti, niin kaikki hyvin. Kenellekään ei soisi sellaista kohtaloa, että toteaa olevansa hyvinvointialueen lupaamassa yhteisöasuntolassa mahdollisesti neljän hengen huoneessa, vaipoissa, lääkkeillä rauhoitettuna, äyskivien hoitajien armoilla ja vain numerona yhteiskunnan tilastoissa. Kammottavaa!

Terveydenhoitojärjestelmän rinnalle meidän on kehitettävä kunnollinen hoivajärjestelmä. Tarvitsemme tulevan ”hoivapommin” purkamiseksi aivan uudenlaista ajattelua ja rakenteellista muutosta. Vanhusten hoivaajien koulutus tulee perustua uudenlaiseen ajatteluun ja tunteiden tunnistamiseen. Hyvin ikääntyneellä ihmisellä ei ole toivoa ”parantumisesta” niin kuin sairaalla. Kuolema tulee väistämättä ja kohtuullisen pian. Hän tarvitsee omien halujensa ja yksilöllisten tarpeittensa huomioon ottamista. Ja hoivaa, lohtua ja hellyyttä. Kysymyksessä on vaativa tehtävä, joten koulutusvalintoihinkin tarvitaan uudenlaiset edellytykset ja vaatimukset. Nykyratkaisuilla meidät saatetaan ikuiseen häpeään!

Esa Kanerva

 

 

Koskiselle ja Lehdolle kannatusta

 

                                                                                                   21.11.2023

Kaksi paikallisille demareille tärkeää valintaa on muutaman päivän päästä, nimittäin Kunnallisjärjestön puheenjohtajuus ja Pirkanmaan piirin puheenjohtajan vakanssi.

Tämän nykyhallituksen aikana olen henkisesti ja poliittisesti herännyt karmeaan todellisuuteen. Ei Suomen asioita mielestäni voi tällä tavalla hoitaa eikä Suomen suuntaa voi viedä kohti hyvin eriarvoistavaa yhteiskuntaa. Ei tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja kaikista kansalaisista huolehtimisen arvopohjaa voi muuttaa hokemalla hallitusohjelmassa toisin sovitun.

Siksi sosialidemokraattisen työn tekemisen tahtia on kiihdytettävä. On aikaansaatava muutos. Hallitus tekee toki lujasti ”töitä” ja demareitten kannatus kasvaa kohisten. Gallup-luvuillemme hallituksen pystyssä pysyminen olisi positiivinen asia. On kuitenkin muistettava se tosiasia, että jo muutamassa vuodessa hallitus voi tehdä sukupolvivahingon. Käy samalla tavalla kuin 90-luvun alun vuosina, sen ajan työttömyys ja ahdinko vaikuttavat osaan ihmisistä vieläkin. Siksi elämän taipaleen on jäätävä lyhyeksi. Ja hallitus kaadetaan vain tarjoamalla kansalaisille uusi vaihtoehto ja nostamalla puolueemme kannatusta.

Demareitten politiikkaa voi terävöittää valitsemalla paikallisesti osaavimmat henkilöt johtoon. Toveriseuran johtokunta on asiaa pohtinut kahden merkittävän postin kannalta. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja valitaan ensi viikolla. Toveriseura kannattaa nykyisen puheenjohtajan Jyrki Koskisen valintaa jatkokaudelle. Koskisen ansiot ovat kiistattomat. Hän on todistanut kykynsä katsoa pitkälle ja toteuttaa strategiaa johdonmukaisesti. Puolueyhdistysten keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt ja hän on noussut päivänpolttamien mielipideriitojen yläpuolelle sekä sovittelijaksi. Uskon, että hänen johdollaan saadaan tulevina vuosina paikalliseen puoluekoneistoon edelleen lisää tehoja. Toinen merkittävä valinta on Pirkanmaan sosialidemokraattisen piirin puheenjohtajuus. Toveriseura kannattaa Roope Lehdon uudelleen valintaa. Piirin puheenjohtajana hän on näyttänyt osaamisensa johtaa maakunta poliittisesti vaaleista toiseen demareille hyvään vaalitulokseen.

Esa Kanerva, Toveriseuran pj

 

 

 

Pieni breikki

Hyvät lukijani!

Vaihdan hetkeksi kulttuuria ja kerään elämänkokemuksia. Kirjoitan palattuani ja jospa kevään kuntavaalit -25 alkaisivat kiinnostaa, terveisin Esa Kanerva

Tarvitaan toimivat digipalvelut

                                                                                                                                      21.10.2023

Olen tyytyväinen sisällöllisesti Pirhalta saamiini digitaalisiin palveluihin. Digipalveluitten käytettävyys on vain tällä hetkellä kehitysvaiheen lähtökupissa. Päästäkseni käsiksi viesteihini, joudun klikkaamaan konettani peräti kahdeksan kertaa, en laskenut mukaan tunnistautumista. On todistettu, että kaksi kolme kertaa on kaupallisissa palveluissa maksimi. Samaan tulisi aika nopeasti pyrkiä Pirhan digipalveluissa. Muuten ei hyvää seuraa!

Maakuntavaltuusto viime kädessä johtaa myös sähköisiä palveluita. Onko käytettävyysongelma tiedostettu riittävällä vakavuudella. Pirhan strategia on tehty, miten kauan kestää toimeenpano? On syytä kiirehtiä, sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nyt suurissa vaikeuksissa. Ilman toimivia ja sujuvia digipalveluita järjestelmä tukehtuu.

Pirha suunnittelee jatkossa tuottavansa yli puolet palveluista verkossa. Se edellyttää aivan uudenlaisia sovelluksia, vuorovaikutteisia ja monikanavaisia toimintamalleja. Monikanavaisuudella tarkoitan vuorovaikutteisuutta puhelimen, sähköpostin, chatin ja sosiaalisen median kautta. Digipalveluitten asiakaskokemuksen tulee olla nykyistä paljon parempi. Digipalveluissa on samat ongelmat kuin tavanomaisissa palveluissa. Monikanavaisuudesta huolimatta palvelut pitää saada yhden luukun periaatteella. Muuten asiakas turhautuu ja etsii toiset palvelut. Oma lukunsa on sitten ns. häiriökysyntä myös digipalveluissa. Jos asiakas ei saa heti asianmukaista ratkaisua ongelmaansa, hän jatkaa seuraavaan ja sitten seuraavaan palveluun. Tästä seuraa aivan turhaa palvelujärjestelmän kuormitusta.

On hyvä muistaa, että asiakkaat äänestävät jaloillaan myös digitaalisissa palveluissa. Turhautuneen asiakkaan kynnys siirtyä terveysasemalle tai Acutan jonoon on matala. Tämä tilanne ei ole kenenkään kannalta toivottavaa.

Esa Kanerva

"Rahalla saa hevosella pääsee"

 

                                                                                                     10.10.2023

Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.                                                             

Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden paneminen etusijalle suhteessa omiin. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi jollakin tapaa poimia hakijan kykyä ja halua tähän työssä menestymisen vaatimukseen.

Työllä pitää tulla toimeen, mutta onko ammatinvalinta oikea, jos ajattelee vain rahaa. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Työssä annettava työnohjaus voisi ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä

Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin.  Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.  

Paitsi yksilöllistä johtamista nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” kuvaa hyvin nykytilannetta. Tämän päivän ongelmiin vastataan menneen maailman välineillä.

Esa Kanerva

Duunarit ovat hyvin, hyvin vihaisia

                                                                                                                                     2.10.2023

Ymmärrän, kuinka pahalta tuntuu tällä hetkellä palkansaajasta. Petteri Orpon hallitus testaa ja koettelee elämänuskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomalainen kiipeää, vaikka puuhun käpyjä keräämään, jos hänelle pystytään perustelemaan teko isänmaan ja elämän kannalta oikeudenmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Hallitus tekee kuitenkin toimenpiteitä ja säästöjä, joille ei edes valtionvarainministeriö pysty laskemaan työllisyys- tai säästövaikutusta.

Mitä tulee näihin niin sanottuihin ”työelämäuudistuksiin”, teen muutaman noston hallituksen esitysten räikeimmistä ylilyönneistä. Orpon hallitus haluaa lakko-oikeutta koskevat muutokset eteenpäin nopealla aikataululla, koska se haluaa juuri nyt työpaikoilla tapahtuvien mielenosoitusten kaltaiset ”rettelöt” kuriin. Itse asiassa hallitus haluaa huomattavasti laajemmin kajota työntekijöitten lakko-oikeuteen kuin tämän viikon ulosmarssien kieltämisen. Orpoa ja hänen hengenheimolaisiaan korpeaa erityisesti kuljetusalojen harrastamat tukilakot ja poliittiset lakot ylipäätään. Ne halutaan suitsia erityissäännöksillä ja arviointimenettelyllä. Käytännössä vaatimus tukilakon vaikutusten kohdistumisesta vain riidan osapuoliin, rajaa se, esimerkiksi osan ahtaajien tukitoimista, laittomiksi. Työntekijöitten sakottaminen osallistumisesta "laittomiin" lakkoihin on kärpäseen tykillä ampumista. On ainakin perustuslain hengen vastainen.

Työelämä vaatii tietojen päivittämistä ja täydentämistä koko työuran ajan. Miten aikuiskoulutustuen lopettaminen palvelee tätä tavoitetta? Valtion rahoitusta vähennetään myös vapaasta kansan sivistystyöstä kansalaisopistoilta, kansanopistoilta ja kesäyliopistoilta. Elinikäinen oppiminen on tätä päivää. Moni vuorottelulla oleva on ottanut tauon työelämästä päivittääkseen osaamistaan esimerkiksi kesäyliopistossa. Vuorotteluvapaan lopettaminen sotii tätä tavoitetta vastaan.

Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan. Tämä tulee olemaan etenkin julkisella sektorilla iso ongelma. Tähänkin asti työntekijää on saatettu roikottaa jopa kymmenen vuotta määräaikaisissa työsuhteissa nykylainsäädännön ollessa voimassa. Työsuhteen pätkimiselle on tarvittu laillinen peruste, esimerkiksi vakituisen työntekijän kesäloma. Hallituksen esityksen mukaan alle vuoden määräaikaisissa työsuhteissa ei jatkossa tarvita mitään perustetta. Tämä johtaa naisvaltaisilla aloilla naisten oikeuksien polkemiseen. Äitiys- ja hoitovapaat kierretään työsuhteita sopivasti katkaisemalla ennen vapaita. Tasa-arvolaki ei enää anna turvaa syrjinnältä esimerkiksi raskauden vuoksi. Määräaikaisuudetkin saatetaan pätkiä moneen osaan. Paljon sairaita lapsia hoitavaa työntekijää ei tarvitse kovin kauaa katsella.

Suomen Yrittäjien hellimä tavoite irtisanomisten perusteiden helpottamisesta on käymässä toteen. Tuntuu vaatimattomalta uudistukselta lainsäädäntötekstissä muuttaa kahta sanaa, irtisanomisen perusteeksi vaaditaan ”painava syy” tai perusteeksi vaaditaan ”asiallinen syy”. Ne ovat juridisesti kuitenkin kaksi eri asiaa. Painavan syyn perusteet tiedetään tällä hetkellä koko lailla tarkkaan, koska siitä on muodostunut oikeuden päätöksien perusteella vakiintunut käytäntö. Asiallisen perusteen osalta olemme uudenlaisen tilanteen edessä. Me emme tiedä, mitä asiallinen irtisanomisperuste tarkoittaa käytännössä. Se voi olla esimerkiksi mikä tahansa työntekijän persoonaan liittyvät tekijä.  Vasta oikeuskäytäntö ja esimerkkitapaukset ratkaisevat, mikä irtisanomisperuste on asiallinen ja mikä ei. Ainakin aluksi työnantajan kanta ratkaisee, koska Suomessa työnantajalla on tulkintaetuoikeus, toisin kuin Ruotsissa se on työntekijöillä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ovat osa hallituksen suunnittelemaa sosiaaliturvan leikkauspakettia. Tätä perusteellaan valtion heikolla taloudella ja muitten pohjoismaitten käytännöillä. Kun Suomeen ehdotettua työttömyysturvan mallia verrataan Ruotsin, Tanskan ja Norjan järjestelmiin, on sama kuin vertaisi omenaa päärynään. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on aivan eriluokkaa näissä maissa kuin Suomessa, jossa sitä aiotaan edelleen heikentää. Työttömyysturvan leikkaukset vaatisivat ehdottomasti rinnalleen panostamista työntekijäin osaamisen päivittämiseen ja työnvälitykseen, mitä ei ole suunnitteilla.

Esa Kanerva

Onko puhtaan juomaveden hankinta lähes rikollista puuhaa?

                                                                                                                                          23.9.2023

Puhtaan juomaveden hankinta on leimattu yhteiskunnan etujen vastaiseksi hämärähommaksi. Tekopohjavesihanke Tavasen kannattajia on uhkailtu ja koko hanketta maalitettu sanalla sanoen roskapuheella. Tampereen Veden Tavase-hanketta ollaan näköjään hautaamassa lopullisesti. Eikä päätöksentekijät näköjään malta odottaa edes Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöstä siitä, uhkaako pohjaveden teko ympäristöä sillä tavalla kuin nyt on julkisuudessa annettu ymmärtää vai toimitaanko veden hankinnassa kestävällä tavalla. Hosumiseen taitaa ollakin suurin syy se, että oikeuden päätös on todennäköisesti myönteinen Tavase-hankkeelle. Luvan myöntämisen jälkeen päätös hankkeen lopettamisesta on ainakin vaikeampaa, koska argumenttien täytyy olla faktaa.

Johtokunnan nykyinen jäsen Erkki Salopino kertoo Kunnallisjärjestön sivuilla, ” Mielestämme Tavase -hankkeen voi lakkauttaa, sillä sitä on mahdoton toteuttaa järkevästi tai taloudellisesti eikä se, että odotetaan luparatkaisuja muuta enää mitään, kommentoi johtokunnan jäsen Erkki Salopino.” Tampereen Veden omilta sivuilta ja netistä on luettavissa selkeästi Veden oman vedenhankintaselvityksen tutkimustulokset, jotka todistavat Erkin puheet totuuden vastaisiksi. Elinkaarikustannukset huomioiden Tavasen vesi on selkeästi halvin vaihtoehto, 0,22 snt M3. Ruskon laitoksen vastaava tuote tulee maksamaan 0,35 snt m3. Laitosinvestoinnit ovat kutakuinkin samaa hintaluokkaa. Tuohon Erkin mainintaan hankkeen järkevyydestä ei tarvinne ottaa kantaa. Meillä on niin monta järkeä kuin on miestäkin.

Sitten muutamalla sanalla tuotantotavan vaikutuksesta veden laatuun. Pintavedestä on siinä luontaisesti esiintyvä humus poistettava kemikaaleilla. Tekopohjaveden valmistuksessa ei tarvita saostuskemikaalia. Koska vesi voidaan tuottaa ilman saostuskemikaalia, veden tuottamisen toimintavarmuus lisääntyy kemikaaliin liittyvän hankintariskin poistuessa. Kemikaalia säästyy miljoona kiloa vuodessa. Bakteerit syövät harjuvarastoinnin aikana luontaisesti veden humuksen tuottaen vain vettä ja hiilidioksidia.

Tekopohjavesi on tutkitusti ympäristöystävällinen tapa tuottaa juomavettä. Kemiallisen pintaveden valmistuksen hiilijalanjälki on moninkertainen tekopohjaveden valmistukseen verrattuna. Tampereen kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Eikö tämäkään seikka merkitse Salopinolle mitään!

Tavase lisää vedenhankinnan varmuutta, kun se tuo Tampereen Kaupinojan vesilaitoksen rinnalle toisen tyyppisen raakavesilähteen. Kaupinoja on pintavesilaitos, joka ottaa vetensä Näsijärvestä. Ruskon vesilaitos ottaa vetensä Roineesta. ”Tekopohjavesi on myös pintavettä paremmin suojassa laskeumilta. Tekopohjavesilaitoksessa veden imeytys voidaan keskeyttää viikoksi ilman vaikutusta vedentuotantoon. Ruskon vesilaitoksessa vedenkäyttöä voidaan jatkaa vain 2 tuntia, jos raakavedenotto joudutaan keskeyttämään”. Olisin Erkkinä tästäkin seikasta huolestunut huomioon ottaen maailmatilanteen.

Tavase-hankkeeseen oli käytetty 8,19 miljoonaa euroa Tampereen varoja vuonna 2021. Näin suureksi kasvanut summa on demokratian hinta. Valittajat ja valittajat kierros toisensa perään ovat pyörittäneet byrokratiaa ja työllistäneet oikeuslaitosta sekä asiantuntijoita. Jos Tampereen kaupungin valtuusto hyväksyy Tavase-hankkeen pysäyttämisen ilman Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, on turha puhua päätöksenteon perustuvan sen jälkeen tiedolla johtamiseen.

Esa Kanerva

                                                                                                         

No voihan Pirha, juttu Werstaalta

                                                                                                                                          12.9.2023

Onko hyvinvointialueuudistus vuosisadan menestystarina vai säästöautomaatti? Tätä yritettiin selvittää nimekkäitten alustajien voimin 7.9. Työväenmuseon Werstaalla avoimessa yleisötilaisuudessa. Ajankohta ei olisi voinut sattua paremmin kohdilleen, edellisenä päivänä oli julkaistu tiedote Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvotteluista. Otsakkeen viittaus säästöihin osui kohdilleen ihan käytännössä.

Alustajiksi ja panelisteiksi oli saatu entinen sote-ministeri ja nykyinen kansanedustaja Aki Linden, kaupungin pormestari Kalervo Kummola ja Pirhan konsernipalvelujohtaja Juhani Sand. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö, Toveriseura, Pispalan Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys ja Tampereen Kirjatyöntekijäin Sosialidemokraattinen kerho.

Aki Linden käsitteli hyvivointialueuudistusta sen perusteiden näkökulmasta, ”Miksi uudistusta tarvitaan?” Hän jätti alustuksestaan pois pelastuspalvelut. Valtaosa rahasta kuluu nykyisin erikoissairaanhoitoon, n. 40 % ja perusterveydenhuoltoon 20 prosenttia. Perusterveydenhuollon palvelut sisältävät n. 30 eri palvelumuotoa alkaen koulu, äitiysneuvola, lastenneuvola, hammashoito jne. Ikäihmisten hoitoon panostetaan 20 % ja sosiaalipalveluihin n. 2 prosenttia. Kehitysnäkymät puoltavat perusterveydenhuollon rahoituksen vahvistamista.

Suomi jaettiin hyvinvointialueuudistuksessa 21 alueeseen, jotka perustuvat pitkälti maakuntiin. Uusimaa on jaettu käytännössä viiteen alueeseen, sillä Helsingin kaupunki hoitaa vastaavat palvelut itse.

Sitten itse kysymykseen, miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä oli järjestetty kuntakohtaisesti. Suomen järjestelmä oli ainutlaatuinen. Muualla pohjoismaissa palvelut on keskitetty, samoin Englannissa. NHS niminen organisaatio perustettiin Britanniassa heti II maailmansodan jälkeen ja on hyvin arvotettu kansakunnan parissa. Mikään hallitus ei ole järjestelmää purkanut.

Suomen kuntakohtaisen järjestelmän suuri ongelma oli terveydenhuollon rahoitus. Jos 1000 asukkaan pikkukunnassa tapahtui esimerkiksi mopo-onnettomuus ja uhri joutui hengityskoneeseen, lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle sekoitti koko kunnan budjetin. Ei ole oikein, että kunta toimi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon ”vakuutusyhtiönä” ja maksoivat asukkaittensa todelliset hoitokustannukset. Finanssivalvonta ei hyväksyisi sellaisilla vakuuksilla pientä kuntaa vakuutusyhtiötoiminnan harjoittajaksi. Pitäisi olla vähintään 200.000 asukkaan väestöpohja, jotta pystytään järjestämään eri erikoisalojen päivystys. Suomessa on vain kuusi kaupunkia, jotka täyttävät tämän ehdon. Harvemmin asutuilla alueilla tämä väestöpohja vaatimus ei täyty. Tarvitaan siis uudenlaisia ratkaisuja. Kuntaliitokset eivät Lindenin mielestä ratkaise perusongelmaa. Talous ei parane kahden tai kolmen köyhän liitossa.

Myös toiminnan organisoinnissa on muutostarvetta. Hän kertoi Tanskan, Norjan ja Englannin perhelääkäri/omalääkärisysteemistä. Sieltä on todistettua tietoa, että mitä pitempään hoitosuhde on  jatkunut, vähentää se oleellisesti hoidon tarvetta ja mikä parasta, elinajanodote nousee. Linden kertoi hyviä esimerkkejä Porista, missä aikoinaan toimi oma lääkärijärjestelmä. Sen ansiosta lääkäripula helpotti ja lääkärien virat saatiin täytettyä.

Pormestari Kummolan oli pyydetty kertomaan peruskunnan näkökulmaa hyvinvointialueuudistuksesta. Aluksi hän kertoi historiaa. Uudistusta on hierottu jo yli 15 vuotta. Tulosta eivät ole saaneet aikaan Kataisen kuin Stubbinkaan hallitukset. Kuntia ei saatu paimennettua yhteen peruskuntamallilla. Kummolan mukaan Pirkanmaalla olisi pitänyt aloittaa neuvottelut alueen laidalla olevien pikkukuntien kanssa ja sitten jatkaa suurempien kuntin kanssa. Ei toteutunut se, että Pirkanmaa olisi ollut yksi kunta. Sitten oli Juha Sipilän hallituksen vuoro. Se ajoi markkinavetoista mallia ja yksityisen sektorin laajaa osallistumista sosiaali- ja terveydenhuoltoon julkisen sektorin kustannuksella. Taustalla häärivät yksityisen sektorin lobbarit jopa ministereinä. Tämä hanke kaatui hallituskauden loppusuoralla perustuslakivaliokuntaan.

Marinin hallitus onnistui viimein hallintouudistuksessa. Kummola kritisoi sitä, että valtion olisi pitänyt tehdä kaikille aluille yhteinen hallintosääntömalli. Nyt käytännöt ovat monenkirjavia. Pirkanmaalla on käytössä ns. valiokuntamalli, joka loi uusia rakenteita vailla todellista päätäntävaltaa ja lisäsi kustannuksia. Hänen mielestään tavoitteena pitää olla omalääkärimalli. Kunnat tekevät ennaltaehkäisevää työtä saamatta siitä korvausta. Kustannukset ovat miljoonaluokkaa. Ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita. Kummola kertoo ehdottavansa talousarvioehdotuksessaan ikäihmisten uimahallikäyntien maksuttomuutta. Hän tiivisti, että kyllä tästä hyvää tulee, kunhan maltetaan odottaa.

Konsernipalvelujohtaja Juhani Sand toi esiin Pirkanmaan tilannetta. Tavoitteena alueella on yhdenvertaiset palvelut Pirkanmaalla ja parantaa niiden saatavuutta. Kysymyksessä on aivan uudenlainen hallintosysteemi. Yhteistyötä tehdään Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Alueella asuu 533.000 asukasta yli 19.000 työntekijää. Budjetti on 2,6 miljardia ja sen muodostavat 33 kuntaa. Toimipisteitä on 761. Pirhan strategian ”vilpitön” halu on mahdollistaa monipuoliset palvelut pirkanmaalaisille. Alueen talous edellyttää toimeenpano-ohjelmassa onnistumista. Lain mukaan hyvinvointialueen budjetin alijäämä on täytettävä kolmessa vuodessa. Palveluverkkouudistus täytyy viedä läpi. Vuoteen -26 mennessä on täytettävä 80-90 miljoonan vaje. Lisäksi tarvitaan kertaluonteinen säästö ja n. 40 miljoonaa euroa katettua. Rahaa tarvitaan investointeihin ja budjetin tasaamiseksi. Muuten ei saada valtiolta lainanottovaltuuksia investointeihin. Siksi tarvitaan muutosneuvottelut. Sand näkee, että Pirkanmaalla on ”saneerausvelkaa”. Useilla alueilla on muutokset palvelutuotantoon jo tehty, esimerkiksi Lahden seudulla ja Kainuussa. Pirkanmaalla on saatavissa merkittäviä kustannushyötyjä.

Vuonna 2035 odotetaan Pirkanmaan hyvinvointialueella käytettävän 1,7 miljoonaa käyntiä. Niistä fyysisiä käyntejä on 35 %, digitaalisia 20 ja 5 prosenttia ns. liikkuvia palveluita. Vuodeosastotoiminta vähenee, se on jo vähentynyt. Ikäihmisten palveluihin satsataan lisää, koska ikäihmisten määrä lisääntyy.

Kiitos alustajille! Toivon päättäjille ja virkamiehille onnea ja menestystä, helppoa ei tule olemaan. Orpon hallituksen ohjelma ei ainakaan helpota rahavajetta!

Esa Kanerva

Puoluesihteerikisa

                                                                                                                                            3.9.2023

Puoluesihteeriksi pyrkii Antton Rönnholmin jälkeen neljä henkeä. Kaisa Vatanen Pirkanmaalta, Mikkel Näkkäläjärvi Lapista, Niina Malm Itä-Suomesta. Matti Niemi Turusta ja Hanna Kuntsi Uudeltamaalta.

Hanna Kuntsi puhui omassa esittelypuheenvuorossaan nykyisestä pelon ilmapiiristä. Mistä leikataan ja mistä työehtosopimusehdosta voidaan luistaa. Luottamusta puretaan kovaa tahtia. Jäsenkirjademarit eivät ratkaise vaaleja. Tarvitaan uusia toimintatapoja saada uutta kiinnostusta puolueeseemme. Se on vastuunkanto, läpinäkyvyys ja päätöksiä huomisen puolesta.

Matti Niemen puheen keskiössä oli ilmastokysymykset. Hän on työskennellyt niitten parissa Brysselissä. Kysymys on, kuinka pitkälle uskalletaan asettaa tavoitteet, esimerkiksi hiilineutraalisuus vuoteen 2035 rohjettiin puolueessa asettaa Rinteen hallitusohjelmassa. Oppositiossa tulee harjoittaa arvopolitiikkaa, työelämäsopimisen tukemista ja kaikkien kansalaisten pitämistä mukana. Puolueen tie oppositiossakaan ei tule olemaan helppo. Sinä ja minä, yhdessä, voimme onnistua.

Mikkel Näkkäläjärven esiintyminen oli selkää ja luottamusta herättävää. Hän kertoi, että jokaisen poliitikon elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Niin hänelläkin vuonna 2019. Hän haluaa olla puheenjohtajan luottopelaaja ja teen, mitä joukkue tarvitsee. On oltava tahtoa, koska puoluetta haastetaan nyt kovasti. On oltava voiton nälkää.

Kaisa Vatanen kertoi kokemuksistaan Marinin kampanjoissa. Sdp:n on erotuttavana selkeänä vastavoimana porvarihallitukselle. On oltava puolueena vahvempi kuin nyt. Meille on koottava vahvempi järjestökone. Tulevaisuuteen on voitava luottaa. Sen perusteena on vahva ohjelmatyö. Sdp:n perintö on uudistettava nykyaikaan. Suomi tarvitsee vahvan Sdp:n.

Ehdokkaista Niemi ja Vatanen kertoivat vetäytyvänsä kisasta kuultuaan uuden puheenjohtajan mielipiteen valinnasta. Äänestys käytiin Mikkelin ja Hannan kesken. Näkkäläjärvi voitti selkein numeroin.

Kiitospuheessaan Mikkel kertoi tuntevansa suurta kiitollisuutta ja vastuuta. Työ alkaa nyt ja kamppailu jatkuu!

Esa Kanerva

Puheenjohtajakisa

 

                                                                                                               2.9.2023

On lauantai aamupäivä. Muistelen eilistä valintapäivää ja tarkastelen muistiinpanojani. Puheenjohtajaehdokkaat saavat 8 minuuttia aikaa esitellä mielipiteitään neuvoa antavan jäsenäänestyksen tuloksen julkistamisen jälkeen. Äänestyksen tulos oli kiveen hakatun selvä. Ei siitä sen enempää. Krista Kiuru aloittaa: ” Kolmekymmentä vuotta sitten sain äänestää ensimmäisen kerran. Kysymyksessä oli presidentinvaalien ennakkokisa Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Se oli minun avainkokemukseni politiikkaan. Ymmärsin puolueen arvon yhteisesti sovittujen tavoitteiden toteuttamisessa. Arvot ovat pysyviä muuttuvassa maailmassa. Tasa-arvo, solidaarisuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat keskeisiä arvojamme. Siis ei valtaa vallan vuoksi. Nykyinen hallitus vie Suomea taaksepäin. Sdp:n on oltava arvojohtaja myös oppositiossa ollessaan. Kokoomus vie Suomen taantumaan. Miten kansalaiset selviävät? Kasvu syntyy työstä ja työn tuottavuudesta. Puolueen uuden puheenjohtajan kykyä johdattaa Suomi taloudellisesti ja ekologisesti ykköseksi. Puoluekokous päättää, minä olen tehnyt osuuteni.”

Seuraavaksi esiintyi Antti Lindtman. ”Huh, huh, melkoinen tulos! Kiitos yksimielisestä tuesta! Kiitos Krista reilusta kisasta. Tuli uhka oikealta tai vasemmalta, Sdp pitää aina ihmisoikeuksista kiinni. Puolue on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, puolue on edelleen johtava voima tehdä parempaa huomista. Kiitokset Sanna! Olit maailman nuorin pääministeri vaikeassa ajassa. Veit puolueemme vaalivoittoon, se jää historiaan. Kunnioitus ja kiitos! Meille riittää jatkossakin töitä. Käymme kiinni perusarvoihin. Annamme toivoa suomalaisille. Puheenjohtaja on sitä, mitä me olemme, joukkue. Joukkue on me, me kaikki. Kaikki mukaan, syrjinnän sijaan kunnioitusta, tulkaa mukaan!

Uusi puheenjohtaja luovuttaa edeltäjälleen Sanna Marinille muistoksi taiteilija Manuela Boscon teoksen ”Hiottu helmi”.

Esa Kanerva

 

Terveiset Jyväskylästä

 

                                                                                                                  1.9.2023

Istun puoluekokouksessa  Jyväskylässä. Paikalla on n. 1000 ihmistä, 484 varsinaista puoluekokousedustajaa, puoluetoimistoväkeä, seuraajia ja mediaa. Niin kuin tapoihin kuuluu, tilaisuus avattiin arvokkaasti musiikkiesityksillä.

Istuva puheenjohtaja Sanna Marin ja paikkansa jättävä puoluesihteeri Antton Rönnholm kukitettiin. Sanna Marin piti läksiäispuheen. Iltapäivälehdet eivät tosin sitä paljon noteeranneet. Tiedotustilaisuuden peruminen vei niitten kaiken huomion. Marin kertasi viime hallituksen menestystarinaa. Onnistumisia riitti esiopetuksen maksuttomuudesta seksuaalirikoslain uudistamiseen. Tämä kaikki tehtiin koronan ja Ukrainan sodan varjossa. Hallitus oli mukana ohjaamassa Suomea Natoon. Ukrainaa tuettiin miljardeittain. Hän totesi lopuksi, että päätöksenteon arvot ovat tärkeitä. Leikkausten perusteleminen välttämättömyydellä on myös arvovalinta.

Sitten käsiteltiin poliittista ohjelmaa. Varapuheenjohtaja Niina Malm korosti työn merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarina. Työn tulee perustua sopimusyhteiskuntaan ja työntekijöiden oikeuksiin. Järjestäytymisoikeus on perustuslaillinen oikeus. Työnkin näkökulmasta ympäristö- ja ilmastoasiat ovat avainkysymyksiä. Hiilineutralius takaa osaltaan hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Suunnan on oltava kohti kiertotalousyhteiskuntaa.

Ville Skinnari kertoi omassa osuudessaan, että ohjelmatyö on puoluetoiminnan ydintä. Ilmastokunnianhimon tavoitteiden pitää olla vuodessa 2035. Suomelaiset voivat olla ylpeitä omasta osaamisestaan. Mutta olemmeko enää maailman onnellisin kansa? Voiko viennin edistämistä tehdä ministeri, jonka mielipiteet ovat syrjiviä. Tärkeintä on kansallinen yhtenäisyys. Se luo turvallisuutta. Demokratian kannalta Suomi on vähiten hauras valtio. Maailman ihmisistä vain 30 prosenttia asuu demokratioissa. Onneksi naisten poliittinen osallistuminen on lisääntynyt. Koulutuksella, digitaalisilla ratkaisuilla ja puhtaalla energialla pärjäämme.

Matias Mäkynen oli huolissaan eriarvoistumisesta. Kohtuullisten tuloerojen yhteiskunnat ovat vakaita ja menestyviä. Hän korosti ennakoivasti työllistävää talouspolitiikkaa. Verotuksella rahoitetaan julkiset palvelut. Sen tehtävänä on myös tasata tuloja ja ohjata resursseja. Kaupungistuminen on selvää, sen rinnalla on kuitenkin pidettävä huolta alueista. Alueelliset vahvuudet on muistettava. Monipuolinen teollisuus on Suomen vahvuus myös 2030:lla. Tällä poliittisella ohjelmalla mittaamme omien tavoitteidemme kunnianhimon.

Komissaari Jutta Urpilainen esittäytyi selvästi presidenttiehdokkaana. Eurooppalaiset arvot ovat Suomen suunta. Ihmisoikeudet ja vastuu lähimmäisistä kunniaan. Olemme osa länttä ja EU:n sisämarkkinat ovat meille erittäin tärkeät. Jotkut flirttailevat EU-erolla, päinvastoin Suomen tulee työskennellä vahvan Euroopan puolesta. Tällä hetkellä harjoitetaan luottamusta horjuttavaa politiikkaa. Suomi kaipaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa.

Puoluesihteeri Rönnholm totesi poliittisen ilmapiirin olevan toksinen. Hallituspuolueet ovat sulkeutuneet omiin kupliinsa. Kullakin on omat faktat ja totuudet. Missä ovat tämän päivän utopiat? Haikaillaanko menneisyyttä? Uskokaamme, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Puoluejohtajan vaalia ja äänestystä odotellessa klo17, terveisin Esa Kanerva

Huomenna valittavan Sdp:n uuden puheenjohtajan etunimi alkaa A:LLa

                                                                                                                                             31.8.2023

Viime blogissa mainitsemiini aiheisiin palaan myöhemmin. Demareitten puoluekokous alkaa huomenna Jyväskylässä. Osallistun siihen yhtenä pirkanmaalaisena puoluekokousedustajana. Huomenna perjantaina tiedämme myös uuden puheenjohtajan nimen. Olen aiemmin kertonut veikkaukseni ja tulevan puheenjohtajan etunimi alkaa todennäköisesti A:lla.

Kisan voittajan ei tule olemaan helppoa löytää paikkaansa, saada laajaa, ehdotonta luottamusta erityisesti puolue-eliitissä ja profiloitua selkeäksi puolueen johtajaksi erityisen vahvan ja karismaattisen puheenjohtajan jälkeen. On kiinnostavaa nähdä, miten toinen ehdokas Krista Kiuru astuu ulos mielipiteineen valinnan jälkeen. Mikä on hänen tähtäin politiikassa ja puolueessa. Mikä on palkinto puheenjohtajakisaan lähdöstä, sillä riskillä, että todennäköisesti tulee häviämään. Kokeneena poliitikkona hän toki tämän tilanteen on tunnistanut.

Puoluesihteeri valitaan seuraavana päivänä puoli kymmenen aikaan. On neljä ehdokasta ympäri Suomea. Osaavia ja melko tasavertaisia tyyppejä kaikki. Puoluesihteerin rooli on nykyisin vastata toimistopäällikkönä puoluetoimiston johdosta. Entisten aikojen suuria kaikelle kansalle tuttuja esiintyjiä ei enää ole. Se on vahinko, puolueilla tarvitsisi olla vähintäänkin kaksi puhuvaa päätä, jottei kaikki tiedottaminen ja esiintyminen kasaantuisi puheenjohtajalle. Se on epäinhimillistä. Mielestäni Pirkanmaalta on hyvä ehdokas, Kaisa Vatanen. Haastatteluissa ylsi parhaimmistoon Lapin mies, Mikkel Näkkäläjärvi. Sujuvasanaisella, hyvällä esiintyjällä riittää myös poliittista kokemusta.

Tungosta on puolueen varapuheenjohtajistoon, neljä ehdokasta on tarjolla, kolme on paikkaa, yksi ehdokas putoaa pois. Pirkanmaa tarjoaa varapuheenjohtajistoon Ilmari Nurmista. Niina Malm ja Matias Mäkynen pyrkivät jatkoon ja päässevät. Mielenkiintoista on nähdä Nasima Rezmyarin pärjääminen, hän rikkoo lasikattoja. Maahanmuuttajanaisena hän olisi tietysti ensimmäinen puoluejohdossa.

Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka on merkittävä. Tarjolla siihen on turkulainen apulaispormestari Pia Elo ja ent. ministeri Ville Skinnari Lahdesta. Kummatkin ovat loistavia ehdokkaita. Mietin kuitenkin jatkuvuutta. Puoluejohto uudistuu näillä näkymin aika lailla. Kuunnellaan nyt lopulliset esiintymiset ja päätetään vasta sitten nimestä.

Puoluehallitukseen on pyrkyä ja väkeä ehdolla. Pirkanmaalta on ehdolla Lauri Lyly ja Taru Tolvanen Pirkkalasta. Veikkaan Laurin menevän läpi ja riippuu sitten Ilmarin varapuheenjohtajuudesta, riittääkö tältä seudulta tilaa toiselle jäsenelle puoluejohtoon.

Poliittista linjanvetopuhetta odottelen innolla uudelta puheenjohtajalta. Tuntuisi kovin helpolta lytätä vain hallituksen ehdotuksia kelvottomiksi. Haluan kuulla vaihtoehtoisia linjauksia hallitusohjelmalle. Tässä tilanteessa on vielä mahdollista paikata ennen vaaleja äänestäjille esitettyä puolueen epäselvää talouspoliittista vaihtoehtoa talouden kuntoon saattamiseksi.

Kommentoin blogissani paikan päältä lyhyin jutuin tunnelmia ja poliittisia nostoja.

Terveisin Esa Kanerva

Kohti poliittisesti kuumaa syksyä

                                                                                                                                       20.8.2023

Kesä hiipuu pikkuhiljaa ja malttia pirttihommiinkin alkaa löytyä. Siispä juttua väsäämään. Sitten viime kirjoittaman, erilaiset kiinnostukseni kohteet ovat muokkautuneet uudenlaisiin asentoihin. Kotimaan politiikka on tarjonnut lehdistölle mukavasti kesäkirjoitettavaa, hallituksen ei ole tarvinnut miettiä omia ns. ulostuloja. Presidenttikisa on ollut innotonta porinaa ja kannattajien kalastelua. Demareitten ehdokasasettelukin on pahasti myöhässä.

Minulle on opetettu, että ihmisen arvot ovat suhteellisen pysyviä ja ihmisen ajattelua niiden suhteen on vaikea muuttaa. Ne ovat muovautuneet hiljakseen ihmisen ajattelussa ja persoonassa monen eri tekijän summana. Olenkohan saanut väärää tietoa, ainakin viime kesän persuministerien katumusharjoitusten perusteella voisi näin päätellä. Kun ministeri on ajautunut selkäotteeseen törkeyksiensä vuoksi, seuraavana aamuna on hyvä kertoa lehdille, en oikeasti ole tuota mieltä. Pyydän anteeksi. Uskokoon, ken haluaa. Asenteiltaan ja arvoiltaan vinksahtanut rasisti ei parane yhdessä yössä. Kysymys on teatterista, jossa näytellään ”parantunutta” juuri sen verran kuin on pakko.

Rkp:n selkäruotoon olen pettynyt, se kantaa näköjään, mitä tahansa. Puhumattakaan kristillisistä. Sari hymyilee autuaallisesti, valta maistuu ja tuntuu mukavalta olla ministeri. Illalla on mukava hiljentyä rukoukseen ja pyytää siunausta köyhille ja vähäosaisille. Paavit tulivat hyvin toimeen natsienkin kanssa, hengellisesti heränneet, mukaan lukien leipäpapit, näyttävät tulevan yleensä joka puolella maailmaa hyvin toimeen minkä tahansa valtaeliitin kanssa.

Tämä hörhöily on tapahtunut ennen kuin hallitusohjelmaa on edes alettu toteuttamaan. Syksyllä todellinen matsi käydään eduskunnassa hallituksen tiedonantoa rasismista käsiteltäessä. Suomen kansa on vasta heräämässä todellisuuteen, miten tuli äänestettyä. Velkapelottelu ja maalaamalla Suomen katastrofaalista taloudellista tilannetta sysimustin värein, tehosi. Suomella on toki liikaa velkaa ja velan otto pitää pystyä lopettamaan. Kenen kukkarosta kansantalouden klappi maksetaan, on riidan alainen. Kokoomus ajaa hyvin toimeentulevien etua. Se me tiedetään. Mutta persujen taloustavoitteista ei ota kukaan selvää. He muka ajavat tavallisen suomalaisen etua viemällä köyhältä tuhkatkin pesästä. Maahanmuuttoon liittyvien kiristysten hintana oli sosiaaliturvaan ja työelämään liittyvät heikennykset. Purra oikein kehuu olevansa talouden suhteen oikeaoppinen kansan kurittaja. Kannattiko duunarin äänestää perussuomalaisia?

Pressan valeihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Kansanliikkeitä perustetaan ja ehdokkaat yrittävät saada ehdokkuuteen vaadittavat 20000 kannattajakorttia kasaan. Miksiköhän minulla on sellainen tussu olo näitten ehdokkaiden suhteen. Kukaan heistä ei ole ylivoimainen suosikki, puhumattakaan kansan villitsijä ja yhteen kokoava voima. Puhun tässä nyt vaaliasetelmasta yleensä. Se lienee selvää, että kaksi kierrosta tarvitaan. Vahvan presidentin jälkeen on uusien ehdokkaiden vaikea profiloitua. Urpilaisella on kova työ lähteä takamatkalta peliin mukaan, poliittista kokemusta kyllä riittää. Kokoomuksen Stubb on vahva ehdokas. Aaltolalla ei lienee ilman minkään puoleen puolueen taustatukea äärimmäisen vaikeata asiantuntijaroolissa päästä toiselle kierrokselle. Tuskin siellä nähdään Harkimoakaan. Li Anderssonilla ei ole mahdollisuuksia tässä pelissä, jos vassarit hänet valitsevat ehdokkaakseen. Vahva kandidaatti jatkoon menijäksi on kestoehdokas Pekka Haavisto. Musta hevonen on Olli Rehn. Lisäksi mukaan kisaan tullee varmasti mukaan muutamia valitsijayhdistysten kautta ehdolle asettuvia, mm. Paavo Väyrynen. Kakkoskierrokselle pääseviä en vielä veikkaa, täytyy katsella kampanjointia. Minulle on selvää näissä vaaleissa ainakin se, että jos Jussi on kakkoskierroksella, minulla on edessä pakkoäänestäminen. Oli vastaehdokas kuka tahansa, äänestän häntä. Palataan asiaan myöhemmin.

Seuraavassa blogissa täytyy pohtia maailman tapahtumia, Ukrainan sotaa, Usan presidentinvaaliasetelmaa ja sitä, että perussuomalaisten mielipiteistä huolimatta ilmastonmuutos todistettavasti etenee. Jossakin päin maailmaa palaa tai tulvii, ainakin osasyynä maapallon lämpeneminen. Kiitän lukijoitani, blogissani käyntien lukumäärä ylitti kesällä neljännesmiljoonan rajan.

Esa Kanerva

Hyvää Juhannusta!

                                                                                                                               23.6.2023

Hyvät lukijani!

Toivottelen teille aurinkoista ja rauhallista Juhannusta, terveisin Esa Kanerva 

Orpopojan olo

                                                                                                    17.6.2023

Petteri Orpo synnytti hallitusohjelman. Synnytys pitkittyi ja muodostajalla oli paljon tuskia. Syntyneellä ohjelmalla oli painoa vähintäänkin puoli kiloa ja pituutta lähes 250 sivua. Pisteitä se sai nollasta ysiin arvioijasta riippuen. Kysymyksessä on siis poikkeuksellinen yksilö, arvioisin Sipilänkin hallitusohjelmaa kovempi oikeistolainen luu suomalaisille.

Ohjelma on ohjelma niin kauan kuin se toimeenpannaan. Eivät suuret sanat suuta halkaise, sanotaan. Edessä on vielä monta panssariestettä ja piikkilankaa. Perustuslakivaliokunta, kolmikanta ja kansalaisten reaktiot.

En malta olla tölväisemästä niitä lähiökuppilan miehenköriläitä, jotka keskellä päivää kävivät kettuilemassa vaalityötään tehneitä Sdp:n eduskuntavaaliehdokkaita. Heidän piti oikein käydä julistamassa ja huutamassa, että äänestetty on ja perussuomalaisia. Nyt meno muuttuu! Oikeassahan he olivat. Monet näistä huutelijoista ovat suurella varmuudella sosiaalitukien piirissä ja Orpon hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset muuttavat takuuvarmasti heidän elämäänsä. Onko suunta sitten heidän toivomansa, epäilen.

Entisenä pääluottamusmiehenä huomioni kiinnittyy ensiksi työelämäheikennyksiin, ei -uudistuksiin. Hoitoalalla alle vuoden mittaisten pätkätöiden teettäminen perusteetta ilman vakinaistamista tehdään lailliseksi. Nykyisen lainkin aikaan ihminen saattoi roikkua kuusikin vuotta pätkätöissä. Et saanut lainaa ja vuokranantajienkin kanssa oli vaikeuksia selittää, että olen vakituisesti töissä, mutta pätkätöissä. Miksi työnantajat haluavat pätkätöitä? Ne pitävät ihmiset nöyrinä ja pitävät työntekijät monien lakien takaamien etuisuuksien ulkopuolella. Kysymys on mm. palkanmaksusta, vuosilomista ja erilaisten etuisuuksien määräytymisperusteista. Sanalla sanoen pätkäduunarit tulevat halvemmiksi kuin vakityölliset.

Toiseksi työntekijän irtisanomissuojan heikentäminen on vakava asia. Nykyisen lain mukaan irtisanomiseen vaaditaan painava syy sen perusteeksi. Nyt Orpo ehdottaa asiallista syytä. Asia tuntuu sanalliselta kikkailulta, mutta se on kaukana siitä. Ei ole mitään oikeuskäytäntöä siitä, mikä on asiallinen syy. Se voi olla mikä tahansa työnantajan mielestä huonosta käytöksestä myöhästymiseen. Kestää vuosikymmenen ennen kuin oikeuskäytäntö syntyy. Siinä ajassa tapahtuu monta oikeusmurhaa työelämässä.

Oudoksun amerikkalaisen mallin tuomista suomalaiseen politiikkaan. Edellinen hallituksen uudistukset perutaan ihan niin kuin jenkkilässä. Tässä touhussa ja käytännössä ei ole mitään järkeä. Kokoomus sai toki hyvityksen perumalla Marinin hallituksen tekemät päätökset esimerkiksi hoitajamitoituksesta. Hoitotakuuajan lyhentäminenkin olisi maistunut, ei maistu enää, koska se uudistus peruttiin.

Lopuksi ennustus maakuntauudistuksen tulevaisuudesta. Puolentoistamiljardin leikkaukset sotesta tarkoittavat sote-alueiden vähentämistä hallituksen puoliväliriihessä. Kepulle tämä on kauhistus ja muittenkin alueitten asukkaiden on syytä pelätä. Tampereella palvelee kaksi suurta yksikköä perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa. Keskittäminen vie aina palvelut kauemmaksi asiakkaasta. Tamperelainen vanhus hoidetaan Pirkanmaalla siinä yksikössä, jossa saattaa olla tilaa, vaikka Kihniössä.

En jaksa nyt kesäkuumalla tyhjentää pajatsoa kokonaan. Palaan asiaan lomien jälkeen ja ehkä jossakin vaiheessa lomallakin.

Toivon hyvää kesää lukijoilleni, en kuitenkaan turvallista arkea lomien jälkeen Purran/Orpon Suomessa.

Esa Kanerva                                                                                                                                       

Hallitusohjelmaa odotellessa

                                                                                                                                       9.6.2023

Kommentoin seuraavan kerran Petteri Orpon hallitusohjelmaa, kun tai jos se joskus valmistuu.

Terveisin Esa Kanerva

Rkp:ssa kiehuu

 

                                                                                                     30.5.2023

Viime viikonloppuna Ruotsalaisesta kansanpuolueesta taisi tulla selkeästi yhden asian puolustaja. Puolueen liberaalit arvot unohdettiin ja kielipuolueesta tuli selkeästi yhden asian liike. Ruotsin kielen aseman edistäminen Suomessa. Sillä agendalla ei pitkälle pötkitä tulevaisuudessa. Ruotsinkielisten määrä vähenee tasaiseen tahtiin kuin teinien kiinnostus ruotsinkielen opiskeluun koulussa.

Perussuomalaiset painavat hallitusneuvotteluissa päälle kuin tupajäärä saunan hirttä. Selkeäasti suuremmalla puolueella on hallituksen muodostajaan nähden ote. Se voi sanella tahtonsa läpi. Pienempää viedään kölin alta. Puolueen hallitusneuvottelijat oireilevat ja pyyhkivät hikeä otsaltaan. Aatteellisemmat ovat poistuneet pöydistä.

Ihmettelen sitä, että Rkp lähti mukaan hallitusneuvottelujen jatkoon. Onhan se maailman seitsemäs ihme. Arvoliberaali Rkp suostuu perussuomalaisten ”Suomi-ensin”-politiikan myötäilijäksi. Mihin unohtui heidän painottamansa vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia. Perussuomalaiset jakavat Suomea leireihin. Mitä enemmän he huutavat somessa suomalaisten erinomaisuutta, sitä enemmän he polarisoivat ja usuttavat kansalaisia toisiaan vastaan. Onko Rkp todella mustavalkoisen Suomen kannattaja?

Eniten olen huolestunut siitä, että perussuomalainen politiikka koettelee Euroopan ollessa sotatilassa demokraattista päätöksentekokykyämme. Ei suomalainen demokratia ole vaarassa, mutta kriisissä ei tarvita prosessien jarruttelijoitakaan. Päätöksenteon on oltava nopeaa ja oikea-aikaista. Demokratiassa on aina mahdollisuus asioitten viivyttämiseen ja omien etujen ajamiseen kiristämällä sopivassa paikassa. Minulla ei ole luottamusta perussuomalaisten aitoon haluun viedä eteenpäin ihmiskunnalle juuri nyt olemassaolon kannalta tärkeitten ilmastokysymysten eteenpäin viemiseen eikä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ruotsalaisella kansanpuolueella näyttää olevan uskoa, koska se näki edellytyksien olevan olemassa jatkaa hallitusneuvotteluja.

Useat lehdet kirjoittivat viime viikon hallitusneuvottelujen jumiutumisesta siihen tyyliin, että viher-vasemmisto lipoi kieltään, josko hallitustunnustelut menisivät karille. Minulla ei ole ajatuksissani pahansuopaisuutta. Suomi tarvitsee päätöskylyisen hallituksen, olkoon se sitten kansan tahtoma punamusta väriltään. Sellaista hallitusohjelmaa en Suomeen tahdo, joka vie maan visiottomaan kansalliseen tyhjiöön ja Euroopan Unionin direktiivit ulkoapäin ohjaisivat Suomea oikealle tielle Unkarin tapaan. Toivon Rkp:lle voimia torjua jatkoneuvotteluissa tällaiset kirjaukset ihmisoikeuksiin ja maahanmuuttoon. Torjuntavoittoihin en usko, aina kuitenkin voi sanoa kiitos ei ja marssia ulos hallituksesta.

Esa Kanerva

Panen kaiken toivoni Rkp:een

                                                                                                                                       23.5.2023

Hallitusneuvottelut ovat viimeistelyä vaille valmiit. Saanen epäillä. Niin kaukana toisistaan ovat Rkp:n ja Perussuomalaisten kannat maahanmuutossa ja vihreässä siirtymässä. Ruotsalaisten mielestä työperäinen maahanmuutto on välttämättömyys, Perussuomalaisten mielestä kaikki on mennyt jo tähän astisessa maahanmuuttopolitiikassa pieleen. Rkp:n puheenjohtajan mielestä nyt on momentum vihreään siirtymään, Purran mielestä pitämällä kiinni nykyisistä ilmastotavoitteista, Suomen kansan elintaso laskee Pohjois-Korean tasolle. Miten näin erilaiset kannat on yhteensovitettavissa? Panen toivoni Rkp:n aatteellisuuteen ja halusta pitää kiinni omista arvoistaan.

Perussuomalaiset toteavat ohjelmassaan, että ”Maahanmuuttoa käsitellään useissa yhteyksissä vielä lapselliseen 1990-lukulaiseen tyyliin ”rikastuttavana” tai ”jännitystä” yhteiskuntaan tuovana elementtinä. Ne valtavat sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset haasteet, joita suomalainen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa, jäävät edelleen pimentoon.” Puheenjohtaja Adlercreutz sitä vastoin toteaa, että ”Ellemme saa nettomaahanmuuttoa kasvatettua useilla kymmenillä tuhansilla ihmisillä vuositasolla, olemme pulassa. Nykyisellä tasolla pysyminen johtaisi siihen, että työikäinen väestö pienenisi 20% seuraavien 50 vuoden aikana. 44 000 henkilön nettomaahanmuutto on taso, joka stabilisoisi huoltosuhteen. Selvää on, ettemme pääse tuohon tavoitteeseen ilman määrätietoisia toimia.”

”Entä onko ilmastomuutoksen vastainen työ meille rasite ja ongelma? Kurittaako se suomalaisia ja ajaako se meidät kilpailukyvyttömäksi takapajulaksi? Ei. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on välttämättömyys – kaikkien maiden osalta. Tähän asti tehdyt toimet ovat pienentäneet esimerkiksi sähkön hintaa Suomessa. Ei ole sattumaa, että sähkön hinta oli viime vuonna Suomessa Euroopan toiseksi halvinta”, toteaa Adlercreutz blogissaan. Tutkin Perusuomalaisten ilmastopoliittista ohjelmaa. Ensinnäkin he haluaisivat siirtää hiilineutraalisuustavoitetta vuodesta 2035 vuoteen 2050. He pitävät vihreää siirtymää ideologisena kysymyksenä ja vetoavat siihen, että Suomen päästöt ovat vain runsas promille maailman kokonaisluvuista. Puolue haluaisi mahdollistaa turpeen käytön ja kaikki muutkin mahdolliset fossiiliset polttoaineet niiden aiheuttamista päästöistä huolimatta. Tuulivoima sitä vastoin ajaa säävarmaa perusvoimaa pois markkinoilta ja aiheuttaa mittavia ongelmia ympäristölle, eläimille, ihmisille ja taloudelle.

Toivottavasti Rkp pitää kiinni järjen äänestä ja tavoitteistaan. Niin järjettömiltä kuulostavat Persujen meilipiteet varsinkin ilmastokysymyksissä. Puolue haluaa tehdä kaikki päinvastoin kuin yleinen käsitys ja tutkimukset osoittavat. Petteri Orpo viilaa jo kynsiään ja valmistautuu esittelemään hallitusohjelmaansa. Niinköhän tuo hänen hallituksensa syntyy, lieviä epäilyjä on lupa esittää. Tai sitten politiikassa kaikki on mahdollista, mahdotonkin!

Esa Kanerva

Hurraa, uusi valtuustoryhmä on syntynyt!

                                                                                             16.5.3023

Uusi valtuustoryhmä on syntynyt, ”Tamperelaisten puolesta”, hurraa! Aila Dundar-Järvinen on perustanut oman valtuustoryhmän. Nimikin on plagiaatti tai muunnos Pekka Paavolan aikoinaan johtamasta puolueista riippumattomasta ryhmästä ”Tampereen puolesta”. Jos nimeen on uskomista, tämähän on hieno asia. Aila laajentaa edunvalvontaansa koskemaan itsensä lisäksi myös tamperelaisia kuntalaisia.

Valtuustokauden luottamuspaikkojen puolivälitarkastelu ei mennyt demareilla aivan nappiin. Tuli niin sanottuja ennalta arvaamattomia muuttujia. Nämä paineet puuttua ennalta valmisteltuihin ratkaisuihin kuvaavat varsin hyvin avoimuuden kaipuuta päätöksenteossa. Eilisen edustajiston kokouksen perusteella kaivataan perusteellisempaa poliittista periaatekeskustelua ja osallisuutta ratkaisuihin. Edustajistoa voitaisiin kutsua koolle useammin ja osallistaa paremmin tamperelaiseen politiikan tekoon.

Konsernijaoston puheenjohtajaksi ei kunnallisjärjestön hallituksella ollut esittää kuin varavaltuutettu Anne Liimolaa. Ansioituneempiakin olisi ollut tarjolla, ei kuitenkaan ryhmälle ja sen johdolle "sopivaa" henkilöä.

Syksyn edustajiston kokouksessa on mielestäni otettava kantaa kansanedustajien asemaan jatkossa kaupungin korkeissa luottamusasemissa. Tampereella on pitkään noudatettu periaatetta, ettei kansanedustajia valita esimerkiksi kaupunginhallitukseen. Nyttemmin nämä periaatteet näyttävät haudatun. Kannatta muistaa maakuntahallinnon ja kaupungin päätöksenteon rajapinta. Toiminta molemmissa yhteisöissä poliittisissa johtotehtävissä ei ole lain mukaan esteellistä, mutta näyttää ulospäin pahalta. Osittain eri hallinnoissa päätetään samoista asioista, mutta eri intresseistä. Harmi, että lainsäädännöllisesti tätä ei maakuntahallinnon valmisteluvaiheessa huomioitu.

Vuoden 2025 kunnallisvaalit lähestyvät. Oikeastaan nyt on vakavan harkinnan paikka, osallistuuko niihin vai ei. Kummolan sanoin, en hyväksy ikärasismia. Päätöksenteossa tarvitaan kaiken ikäisiä ja eri sukupolvia. Jos pää pysyy kunnossa ja jalka nousee, miksi ei osallistuisi?

Esa Kanerva

Minustako monarkisti?

                                                                                                                                              8.5.2023

Olemme seuranneet viimeisen viikon suurta teatteria ja näytelmää. Pääosaa on näytellyt iäkäs mies, kuningas Charles III. Suureelliset monarkistiset draamat ovat eräänlaisia menneitten aikojen muinaisjäänteitä. Kuningas kruunattiin periaatteessa yksinvaltiaaksi ja Jumalan edustajaksi maan päälle.

Minulle tasavaltalaiselle on ollut tuskallista katsella kuninkaan kruunajaishömppää. Niiden katselulta ei ole voinut välttyä, koska tiedostusvälineet ovat käsitelleet kruunajaisia ja niiden suunnittelua jo kuukausia. On totta, että monarkia on hallinnut brittejä jo satoja vuosia. Ihmettelen sitä, että kuinka valistunut kansa sulattaa yksinvaltiutta. Suvussa kulkevaa oikeutta perimysjärjestyksen kautta nousta hallitsijaksi. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko valittava henkilö ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva.

Osa kansasta on pahasti syrjäytynyt ja elää köyhyydessä. Brittiläiset veronmaksajat ovat kuitenkin valmiit maksamaan kuninkaallisten palveluksista virallisen ilmoituksen mukaan 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tosin vastustajien laskelmien mukaan todelliset kulut ovat 400 miljoonaa euroa. Mistä sitten kuninkaalle ja hänen perheenjäsenille maksetaan? He edustavat, käyvät pippaloimassa erilaisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä, myöntävät arvonimiä, leikkaavat nauhoja ja käyvät ulkomaiden vieraina edustamassa Britanniaa. Kuningas allekirjoittelee linnassaan hallituksen lakiesityksiä pilkkuakaan muuttamatta. Ei ole vuosisatoihin korjaillut niistä mitään.

Kuninkaallisia suojellaan ja he nauttivat erityisoikeuksista lain edessä. Prinssit ovat syyllistyneet, jos johonkin laittomuuteen, tuomiota ei ole jaeltu. Moraalin tasokaan ei päätä huimaa. On avioliiton sivusuhteita, syrjähyppyjä ja pettämistä. En heitä ensimmäistä kiveä, totea heidän olevan tavallisia kansalaisia heikkouksineen ja harhapolkuineen. On tietysti selvää, miten Jumalan edustajan maanpäälliselle arvovallalle käy tällaisten tapausten tultua ilmi. Tai ainakin pitäisi käydä, koska tuntuu siltä, että engelsmannit ovat immuuneja kaikelle tälle. Kuninkaalliset ovat heidän yläpuolellaan eikä tavalliset moraalikäsitykset koske heitä.

On raskasta olla kuningas. Menee yksityiselämä ja muijaansakaan ei saa valita vapaasti. Pitää aina olla luupin alla ja yrittää hymyillä. Taakka on vapaaehtoinen, aina voi luopua kruunusta, harvoin sitä kuitenkin tapahtuu. Luontoisedut ovat sitä luokkaa, että heikompilahjainenkin suvun jäsen osaa laskea yksi ynnä yksi. Tosin Harryn esimerkki osoittaa, että kuninkaallisuus kiinnosta ja itsensä voi sen maineella elättää tavallista bisnestä tekemällä. Ei tarvitse kuin signeerata jokin, tuote, niin taaloja isketään pöytään 7 numeroinen summa.

Kuninkaallisten tulevaisuutta pohditaan ja veikkaukset ovat tänään vahvasti sitä mieltä, että tuskin 100 vuoden päästä monarkiaa Englannissakaan on olemassa. Miksi haluttaisiin pitää kansakunnan johtajana ihmistä, jolta on riisuttu valta. Siis keulakuvaa. Kannattaako maksaa arvojohtajuudesta, menneitten vuosisatojen menestyksen muistomerkistä ja tasavaltalaisten mielestä kokopäivätoimisesta loisimisesta sellaista hintaa. Minusta ei kannata.

Esa Kanerva

Uusia politiikan ilmöitä

                                                                                                                                     29.4.2023

Toveriseuran huhtikuun kuukausikokouksessa valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari keskustelutti ja alusti viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ja viimeisten vuosikymmenten muutoksista suomalaisessa poliittisessa kentässä, etenkin demareitten osalta. Ruostetsaari on tutkinut ja erikoistunut yhteiskunnan eliittien tutkimukseen. Puolueitten voimasuhteet ja niitten sisäiset vallankäytön muutokset ovat suuria, puoluekoneisto on joutunut taka-alalle ja puolueen johtaja on yleensä pääministeri kulloinkin vallassa olevassa hallituksessa, edustaa Suomea EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. Kaikki liittyy häneen ja valta on suuri. Referoin ja lainaan tässä alustuksen ja keskustelujen kulkua vapaamuotoisesti. Asiasisältö on professori Ruostetsaaren alustuksesta.

Valtaa on siis siirtynyt puolueorganisaatioilta hallitus- ja eduskuntaryhmille. Puolueiden saama julkinen rahoitus painottunut puoluetukea enemmän eduskuntaryhmien rahoitukseen. Puoluejohtajan tehtävä yhä raskaampi medioituneen ja henkilöityneen politiikan paineissa. Heillä on yleensä vaikeaa sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Puoluejohtajuus näyttäytyy poliitikolle yhä harvemmin uran päätepisteenä. Esim. Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Mari Kiviniemi siirtyivät puoluejohtajuuden jälkeen kansainvälisiin tehtäviin.

Politiikka on henkilöitynyt. Yksittäiset henkilöt korostuvat puolueitten sijaan. Yleinen näkyvyys ja huomio kohdistuu ylipäänsä yksittäisin poliitikkoihin puolueiden tai instituutioiden sijaan. Keskittynyt näkyvyys: huomio keskittyy poliittisiin johtajiin (presidentillistyminen). Privatisoituminen on ilmiö, jossa poliitikosta kerrotaan yksityishenkilönä eikä pelkästään julkisessa roolissaan. Jopa henkilöpiirteiden korostaminen ja yksityiselämän paljastaminen ovat tuttuja iltapäivälehtien lööpeistä.

Valtasiirtymiä on tapahtunut puolueissa myös paikallisella tasolla. Puolueiden jäsenmäärät supistuneet (pl. PS ja Vihreät). Paikalliset puoluejärjestöt ovat rapautuneet ja politiikan teon painopiste siirtynyt puoluejärjestöistä kunnanvaltuusto- ja hallitusryhmiin. Puoluejärjestöjen toiminta painottuu vaaleihin. Vaaleissakin ehdokkaiden omilla tukiryhmillä on keskeinen rooli. Perinteisen vaalikampanjoinnin rooli on supistunut ja sosiaalisen median rooli kasvanut.

Medioituminen on kohtuullisen uusi käsite. Se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa mediasta on tullut erityisen vaikutusvaltainen yhteiskunnan eri alueilla, esim. politiikassa. Mediasta on tullut tärkeä poliittisen informaation lähde sekä kansalaisille että päättäjille. Poliittiset päättäjät mukauttavat toimintaansa median toimintalogiikkaan. Hyvänä esimerkkinä toimii television puoli yhdeksän uutiset. Päätöksien on oltava purkissa niiden alkamiseen mennessä. Puolueet ja ehdokkaat tavoittavat äänestäjät kasvavassa määrin perinteisen median ja sosiaalisen median kautta. Journalistisen ja sosiaalisen median rooli yhteiskunnallisen keskusteluagendan ja –päätöksentekoagendan asettajana puhuttaa ja näiden medioiden agendat ovat kietoutumassa kasvamassa määrin yhteen. Esimerkkinä voi ottaa ennen viime eduskuntavaaleja tapahtunut valtionvarainministeriön kannanotot Suomen talouteen, säästövaatimukset ja – ehdotukset. Media tarrautui niihin voimakkaasti ja ohjasi keskustelua talouteen vaalien pääkysymyksenä.

Viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ei ole tutkittua tietoa pariin vuoteen. Keskustelua kuitenkin asiasta käytiin. Miksi demarit jäivät kolmansiksi? Tärkein oli vaalien pääteeman ohjautuminen Kokoomuksen haluamaan suuntaan, talouteen, median avustuksella. Kritiikkiä esitettiin myös puolueelle siitä, ettei talouskysymyksiin oltu paneuduttu riittävällä vakavuudella tai ei uskottu sitä, että julkinen talous ylipäätään kiinnostaisi suomalaisia. Toinen suuri kysymys oli se, että olisiko Sanna Marinin pitänyt asettua ehdolle Uudellamaalla. Esitettiin veikkailuja, että hän olisi saattanut saada jopa 100 000 ääntä siellä. Tällöin vaalien lopputulosastelma olisi ollut aivan toinen. Todettiin myös se, että on harvinaista, että pääministeripuolue ylipäätään lisää kannatustaan. Kolmanneksi tuotiin isona asiana puolueen ehdokkaiden sosiaalisen median hallinnan osaamispuutteet. Se on vakava asia. Nykyään pitää osata tehdä kiinnostavia seitsemän sekunnin videoita kellon ympäri.

Illan yhteenvetona voi todeta muodikkaasti, että vasemmistopuolueille toimintaympäristön muutos tuo ongelmia. Hyvinvointivaltioidean ovat omineet kaikkiapuolueet. Hyvinvointivaltioille ominaiset käsitykset kansalaistensosiaalisista oikeuksista ovat saaneet kannatusta yli puoluerajojen. 2000-luvun arvo- ja asenneilmapiirissä yksilökeskeisyyden merkitys on korostunut kollektiivisten arvojen ja kollektiivisen toiminnan kustannuksella, mikä ilmenee mm. puolue- ja ammattiyhdistysjäsenyyden vähentymisenä. Laajan julkisen sektorin ei-toivottuja vaikutuksia koskevassa keskustelussa sos.dem. puolueet ovat olleet joko haluttomia arvioimaan tällaisia vaikutuksia tai sisäisesti hajanaisia tämän kysymyksen suhteen. Globalisaation hankalat, epävarmuutta lisäävät vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin vasemmistopuolueiden ydinkannattajaryhmään.

Edellä mainittuihin kysymyksiin on demareitten löydettävä vastaukset. Puolueen on kyettävä luomaan uskottavat ratkaisut toimintaympäristön muutoksiin.

Lopuksi toivotan hyvää suomalaisen Työn juhlaa lukijoilleni!

Esa Kanerva

 

Haitarin soittoa

 

                                                                                                  21.4.2023

Ajattelin kertoa soittoharrastuksestani. Eläkeläisenä on aikaa harrastaakin. Mielikuva harmaasta harmonikkaa soittavasta eläkeläisestä on idyllinen ja stereotyyppinen. En mielestäni halua toteuttaa mitään mielikuvaa. Olen pikkupojasta lähtien soitellut elämässäni enemmän tai vähemmän haitaria. Aloitin tehoharjoittelun vuonna 2017. Kiitos tässä Tampereen konservatorion harmonikan soiton opettaja Kaisa Kujanpäälle. Hän on musiikin maisteri ja Kultaisen harmonikkakilpailun voittaja vuodelta 2006. Hän opasti vanhojen taitojen haltuun ottoon.

Ammattimuusikkojakaan ei ymmärretä työntekijöinä. ”Teettekö jotakin työtä vai soitatteko vain?” on aika yleinen kysymys. Muusikon ammatin edellytys on sitoutuminen ja motivaatio harjoitella, harjoitella. Halu oppia ja valmius tylsäänkin arkiduuniin on edellytys päästä eteenpäin. Kerron ammattimuusikoista siksi, ettei harrastelijallakaan ole oikotietä onneen. Pitää jaksaa päivittäin tehdä toistoja ja sormikuviota tunnista toiseen. Onneksi leipä ei ole kiinni näistä taidoista. Missä tahansa harrastuksessa tulee alkuinnostuksen jälkeen tunne, etten minä ”haluakaan” soittaa ja sitten tukku selittelyä.

Käyn nykyisin soittotunneilla yksityisesti, kerran parissa viikossa. Opastus riittää tässä aikataulussa, koska oppiminen on hitaampaa kuin nuorena. Kiitän opettajaani Tapani Luojusta kärsivällisyydestä. Käymme läpi noin puolentoista tunnin ohjelmistoani ja väliin verkkaisesti uusia kappaleita. Ajattelen, että minulle on tärkeintä aivojeni kunnossa pysyminen ja antaa niille töitä. Toki on mukavaa oppia uutta ja havaita sen mahdolliseksi.

Mitä repertuaariini sitten kuuluu? Lähtökohta on tietysti se, että sitä soitetaan, mitä toivotaan. En hyljeksi vanhoja viime vuosisadan alun kappaleita. Minulta sujuu niin Mantšurian kukkuloilla valssi kuin  Säkkijärven polkka. On upeaa havaita palvelutaloissa soittaessa, kuinka muorin jalka alkaa lyödä tahtia. Ne kappaleet ovat osa heidän nuoruuttaan ja elämäänsä.  Samalla tavalla joka maassa on omat suosikit, joita halutaan kuunnella. Ranskalainen kuuntelee mielellään musette-valsseja ja italialainen on tykästynyt vaikkapa ”O sole mio-kappaleeseen”. Ruotsissa pidetään merimiesvalsseista. Ne laulut ovat osa heidän kansallista identiteettiään.

Soitan mielelläni myös vaikeampia harmonikkaklassikkoja. Ohjelmistooni kuuluu Brahmsin Unkarilainen tanssi numero 5, Montin Chardas, Malandon tangoja, Pihlajamaan sävellyksiä ja muita. Ne ovat teknisesti aika vaativia. En halua olla robottisoittaja, vaan haluan panna itsestäni likoon jotakin omaa tulkintaa. Se on tämän itseilmaisun suola.

Teen soittokeikkoja palvelutaloihin ja mihin ikinä pyydetään. Yleensä ne ovat syntymäpäiviä tai eläkkeelle jääntitilaisuuksia. Kyllä nämä keikat motivoivat harjoittelua!

Esa Kanerva