29.4.2023
Toveriseuran huhtikuun kuukausikokouksessa valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari keskustelutti ja alusti viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ja viimeisten vuosikymmenten muutoksista suomalaisessa poliittisessa kentässä, etenkin demareitten osalta. Ruostetsaari on tutkinut ja erikoistunut yhteiskunnan eliittien tutkimukseen. Puolueitten voimasuhteet ja niitten sisäiset vallankäytön muutokset ovat suuria, puoluekoneisto on joutunut taka-alalle ja puolueen johtaja on yleensä pääministeri kulloinkin vallassa olevassa hallituksessa, edustaa Suomea EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. Kaikki liittyy häneen ja valta on suuri. Referoin ja lainaan tässä alustuksen ja keskustelujen kulkua vapaamuotoisesti. Asiasisältö on professori Ruostetsaaren alustuksesta.Valtaa on siis siirtynyt puolueorganisaatioilta hallitus- ja eduskuntaryhmille. Puolueiden saama julkinen rahoitus painottunut puoluetukea enemmän eduskuntaryhmien rahoitukseen. Puoluejohtajan tehtävä yhä raskaampi medioituneen ja henkilöityneen politiikan paineissa. Heillä on yleensä vaikeaa sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Puoluejohtajuus näyttäytyy poliitikolle yhä harvemmin uran päätepisteenä. Esim. Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Mari Kiviniemi siirtyivät puoluejohtajuuden jälkeen kansainvälisiin tehtäviin.
Politiikka on henkilöitynyt. Yksittäiset henkilöt korostuvat puolueitten sijaan. Yleinen näkyvyys ja huomio kohdistuu ylipäänsä yksittäisin poliitikkoihin puolueiden tai instituutioiden sijaan. Keskittynyt näkyvyys: huomio keskittyy poliittisiin johtajiin (presidentillistyminen). Privatisoituminen on ilmiö, jossa poliitikosta kerrotaan yksityishenkilönä eikä pelkästään julkisessa roolissaan. Jopa henkilöpiirteiden korostaminen ja yksityiselämän paljastaminen ovat tuttuja iltapäivälehtien lööpeistä.
Valtasiirtymiä on tapahtunut puolueissa myös paikallisella tasolla. Puolueiden jäsenmäärät supistuneet (pl. PS ja Vihreät). Paikalliset puoluejärjestöt ovat rapautuneet ja politiikan teon painopiste siirtynyt puoluejärjestöistä kunnanvaltuusto- ja hallitusryhmiin. Puoluejärjestöjen toiminta painottuu vaaleihin. Vaaleissakin ehdokkaiden omilla tukiryhmillä on keskeinen rooli. Perinteisen vaalikampanjoinnin rooli on supistunut ja sosiaalisen median rooli kasvanut.
Medioituminen on kohtuullisen uusi käsite. Se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa mediasta on tullut erityisen vaikutusvaltainen yhteiskunnan eri alueilla, esim. politiikassa. Mediasta on tullut tärkeä poliittisen informaation lähde sekä kansalaisille että päättäjille. Poliittiset päättäjät mukauttavat toimintaansa median toimintalogiikkaan. Hyvänä esimerkkinä toimii television puoli yhdeksän uutiset. Päätöksien on oltava purkissa niiden alkamiseen mennessä. Puolueet ja ehdokkaat tavoittavat äänestäjät kasvavassa määrin perinteisen median ja sosiaalisen median kautta. Journalistisen ja sosiaalisen median rooli yhteiskunnallisen keskusteluagendan ja –päätöksentekoagendan asettajana puhuttaa ja näiden medioiden agendat ovat kietoutumassa kasvamassa määrin yhteen. Esimerkkinä voi ottaa ennen viime eduskuntavaaleja tapahtunut valtionvarainministeriön kannanotot Suomen talouteen, säästövaatimukset ja – ehdotukset. Media tarrautui niihin voimakkaasti ja ohjasi keskustelua talouteen vaalien pääkysymyksenä.
Viime eduskuntavaalien lopputuloksesta ei ole tutkittua tietoa pariin vuoteen. Keskustelua kuitenkin asiasta käytiin. Miksi demarit jäivät kolmansiksi? Tärkein oli vaalien pääteeman ohjautuminen Kokoomuksen haluamaan suuntaan, talouteen, median avustuksella. Kritiikkiä esitettiin myös puolueelle siitä, ettei talouskysymyksiin oltu paneuduttu riittävällä vakavuudella tai ei uskottu sitä, että julkinen talous ylipäätään kiinnostaisi suomalaisia. Toinen suuri kysymys oli se, että olisiko Sanna Marinin pitänyt asettua ehdolle Uudellamaalla. Esitettiin veikkailuja, että hän olisi saattanut saada jopa 100 000 ääntä siellä. Tällöin vaalien lopputulosastelma olisi ollut aivan toinen. Todettiin myös se, että on harvinaista, että pääministeripuolue ylipäätään lisää kannatustaan. Kolmanneksi tuotiin isona asiana puolueen ehdokkaiden sosiaalisen median hallinnan osaamispuutteet. Se on vakava asia. Nykyään pitää osata tehdä kiinnostavia seitsemän sekunnin videoita kellon ympäri.
Illan yhteenvetona voi todeta muodikkaasti, että vasemmistopuolueille toimintaympäristön muutos tuo ongelmia. Hyvinvointivaltioidean ovat omineet kaikkiapuolueet. Hyvinvointivaltioille ominaiset käsitykset kansalaistensosiaalisista oikeuksista ovat saaneet kannatusta yli puoluerajojen. 2000-luvun arvo- ja asenneilmapiirissä yksilökeskeisyyden merkitys on korostunut kollektiivisten arvojen ja kollektiivisen toiminnan kustannuksella, mikä ilmenee mm. puolue- ja ammattiyhdistysjäsenyyden vähentymisenä. Laajan julkisen sektorin ei-toivottuja vaikutuksia koskevassa keskustelussa sos.dem. puolueet ovat olleet joko haluttomia arvioimaan tällaisia vaikutuksia tai sisäisesti hajanaisia tämän kysymyksen suhteen. Globalisaation hankalat, epävarmuutta lisäävät vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin vasemmistopuolueiden ydinkannattajaryhmään.
Edellä mainittuihin kysymyksiin on demareitten löydettävä vastaukset. Puolueen on kyettävä luomaan uskottavat ratkaisut toimintaympäristön muutoksiin.
Lopuksi toivotan hyvää suomalaisen Työn juhlaa lukijoilleni!
Esa Kanerva
