2.9.2023
On lauantai aamupäivä. Muistelen eilistä valintapäivää
ja tarkastelen muistiinpanojani. Puheenjohtajaehdokkaat saavat 8 minuuttia
aikaa esitellä mielipiteitään neuvoa antavan jäsenäänestyksen tuloksen
julkistamisen jälkeen. Äänestyksen tulos oli kiveen hakatun selvä. Ei siitä sen
enempää. Krista Kiuru aloittaa: ” Kolmekymmentä vuotta sitten sain äänestää
ensimmäisen kerran. Kysymyksessä oli presidentinvaalien ennakkokisa Kalevi
Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Se oli minun avainkokemukseni
politiikkaan. Ymmärsin puolueen arvon yhteisesti sovittujen tavoitteiden
toteuttamisessa. Arvot ovat pysyviä muuttuvassa maailmassa. Tasa-arvo,
solidaarisuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratia ovat keskeisiä arvojamme.
Siis ei valtaa vallan vuoksi. Nykyinen hallitus vie Suomea taaksepäin. Sdp:n on
oltava arvojohtaja myös oppositiossa ollessaan. Kokoomus vie Suomen taantumaan.
Miten kansalaiset selviävät? Kasvu syntyy työstä ja työn tuottavuudesta.
Puolueen uuden puheenjohtajan kykyä johdattaa Suomi taloudellisesti ja
ekologisesti ykköseksi. Puoluekokous päättää, minä olen tehnyt osuuteni.”
Seuraavaksi esiintyi Antti Lindtman. ”Huh, huh,
melkoinen tulos! Kiitos yksimielisestä tuesta! Kiitos Krista reilusta kisasta.
Tuli uhka oikealta tai vasemmalta, Sdp pitää aina ihmisoikeuksista kiinni.
Puolue on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, puolue on edelleen johtava voima
tehdä parempaa huomista. Kiitokset Sanna! Olit maailman nuorin pääministeri
vaikeassa ajassa. Veit puolueemme vaalivoittoon, se jää historiaan. Kunnioitus
ja kiitos! Meille riittää jatkossakin töitä. Käymme kiinni perusarvoihin. Annamme
toivoa suomalaisille. Puheenjohtaja on sitä, mitä me olemme, joukkue. Joukkue
on me, me kaikki. Kaikki mukaan, syrjinnän sijaan kunnioitusta, tulkaa mukaan!
Uusi puheenjohtaja luovuttaa edeltäjälleen Sanna
Marinille muistoksi taiteilija Manuela Boscon teoksen ”Hiottu helmi”.
Esa Kanerva
