10.10.2023
Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut
hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään
kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono
johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan
ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien
ilmiöitten kautta.
Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin
persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen
muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta
on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen
edellytys on asiakkaan tarpeiden paneminen etusijalle suhteessa omiin. Tarkemman
koulutusvalinnan tulisi jollakin tapaa poimia hakijan kykyä ja halua tähän
työssä menestymisen vaatimukseen.
Työllä pitää tulla toimeen, mutta onko ammatinvalinta oikea, jos ajattelee vain rahaa. Mikäli
terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon
turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen
turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole jostakin
syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Työssä annettava työnohjaus voisi ehkä
auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin
suurta merkitystä
Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin. Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä
työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista
yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on autettava löytämään
parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön
tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen
osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.
Paitsi yksilöllistä johtamista nykyihminen tarvitsee
työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä
tavoitteita. Sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee”
kuvaa hyvin nykytilannetta. Tämän päivän ongelmiin vastataan menneen maailman välineillä.
Esa Kanerva
