Hallitus on oikeassa, Suomen valtio velkaantuu. Velka on
kasvanut kuta kuinkin maltillisesti verrattuna useimpiin muihin maihin. Vielä siinäkin se on
oikeassa, että velkaantuminen on jossakin ajassa pysäytettävä. Sitten Orpon hallitus
laskee savuverhon kansalaisten silmille, ellei peräti heitä savukranaattia
puhumalla mm. velkapommista. Sen suojissa tapahtuu kauheuksia. Kansalaisten oleellisia
hyvinvointiin ja oikeuksiin kohdistuvia, ideologialtaan oikeistolaisia lainsäädäntömuutoksia
ja rakenteellisia muutoksia, tehdään urakalla.
Hallitus viestittää ja pelottelee Suomen joutuvan EU:n
tarkkailuluokalle budjetin alijäämien kasvaessa. Velkamme itse asiassa lähestyy
vasta EU:n velkatason keskiarvoa. EU:ssa
keskimääräinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on 84 %. EU:ssa on rahapoliittinen
säännöstä, joka muodostuu ennaltaehkäisevästä- ja korjaavasta osasta näitten
alijäämien korjaamisessa. Ohjeisto painottaa ennalta ehkäisevää osaa ja
siinäkin nimenomaan keskipitkän aikavälin tavoitetta tasapainottaa talous. Ennalta
ehkäisevästä menettelystä on pitkä matka korjaavaan osaan, joka käynnistää sitten
korjaavien toimien velvoittavan menettelyn.
Suomalaisia pelotellaan Kreikan tiellä ja ties millä
kauhuskenaarioilla. Valtion velkaa verrataan kotitalouden velkaan, joka on
sumutusta. Valtiolla on myös rahoitusvarallisuutta, mikä muuttaa laskennan nettovarallisuudeksi.
Yhden vaalikauden aikana tehtävä talouden äkkijarrutus ei ole mitenkään
perusteltu. Ei etenkään EU:sta johtuvista syistä. Kreikan julkinen velka
suhteessa bruttokansantuotteeseen on 178 % ja Italian 147 %. Velkapelottelu on
strategista hämäystä kiinnittää kansalaisten huomio niistä oleellisista
asioista, mitä hallitus oikeasti haluaa tehdä!
Miten radikaalit työelämän ja sosiaaliturvan heikennykset parantavat
Suomen taloutta? Eivät mitenkään tai luo yhtään uutta työpaikkaa. Orpon-Purran
hallitus on kuitenkin toteuttanut suuren määrän lakimuutoksia, jotka leikkaavat
ja heikentävät työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa, rajoittavat lakko-oikeutta
ja heikentävät työehtoja. Tämän kaltaiset leikkaukset ei olisi olleet
mahdollisia ilman synnytettyä velkahysteriaa. Velkapaniikki peittää alleen
kaiken muun. Media valitsee aiheet ja köyhän kansan ääni ei kuulu sinne asti.
Ay-liike protestoi. Mediassa alkoi kansantalouden menetysten voivottelu ja tuomitseminen. Paheksuttiin, Suomi
on taantumassa ja työlliset vain lakkoilevat. Miksi lakkoiltiin, todellista leikkauslistojen
analyysiä ja työläisten oikeuksien kaventumista ei syvennytty arvioimaan.
Velan varjolla saa ilmeisesti ajaa sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelut ilman sen suurempia kauhisteluja. Ministeri Juuso kertoo eduskunnan pöntöstä,
ettei vanhuksia saa jättää heitteille, mutta en minä ministerinä näistä
leikkauksista päätä, vaan hyvinvointialueethan ne päätökset tekevät. Niinpä
niin, mitä muuta ne hyvinvointialueet voivat tehdä kuin palveluleikkauksia ja karsia
palveluverkkoa, jos valtio ei anna rahoitusta. Hyvinvointialueiden kurjistaminen
on Orpon-Purran strateginen valinta. Katsokaa kansalaiset, kuinka huonon uudistuksen
edellinen hallitus teki. Uudistus oli välttämätön ja Marinin hallitus sentään sai sen maaliin toisin kuin lukuisat sitä edeltäneet hallitukset. Mutta olisi hoitanut myös sen rahoituksen vallassa ollessaan. Vaikka velkarahalla, koska kansalaiset
tarvitsevat toimivat julkiset sosiaali-ja terveyspalvelut. Velka olisi maksettu verotuksen paremmalla kohdentumisella varallisuuteen. Velkapropagandan suojissa
nämäkin heikennykset näyttävät menevät läpi ilman kansalaisten kapinaa tai rajua julkista keskustelua.
Sitten täytyy kiinnittää huomiota siihen, mitä hallitus
jättää tekemättä esimerkiksi ympäristöasioissa. Vaaleissa Orpo lupasi suojella
vanhat metsät ja purkaa kosket. Ministeri Mykkänen halusi tulpata isot piiput,
vähäpäästöistä energiaa ja siihen perustuvaa teollisuuta. Orpon hallitus on
ollut toimelias EU:ssakin, mutta kielteisellä tavalla. Se osallistui luonnon
tilaa parantavia toimia edellyttäneeseen ennallistamisasetuksen kaatamiseen. Mykkänen
sanoi Suomen toteuttavan sen kansallisella tasolla, mutta vähensi samalla
luonnonsuojelun varat kolmanneksella. Liikenteen päästöt kasvavat ja bensaveron
alennus tekee valtion kassaan 250 miljoonan euron loven. Se on kaksi kertaa
niin paljon kuin ympäristön ja luonnonsuojeluun budjetoidut rahat.
Kansalaisten herättäminen velkatietoisuuteen on iskenyt
läpi. Parin vuoden takainen eurobarometri kertoo, että missään muussa maassa
kansalaiset eivät ole yhtä huolissaan valtion velkaantumisesta kuin Suomessa. Saksassa
ilmastonmuutos on ykkösenä ja velka vasta viidentenä. Suomalaiset ovat herkässä
mielentilassa johtuen Venäjän muututtua sotaiseksi. Siksi suomalaisten pelottelu,
uhkakuvien maalailu ja vaatimus olla Suomen puolesta valmis mihin tahansa
uhraukseen, synnyttää kansalaisissa vastakaikua. Tällaisen uhrimielen on pakko olla kulttuurisidonnaista. Talouden kannalta olisi
parempi, että suomalaiset olisivat realisteja. Velkaa on, mutta se on
hoidettavissa hyvin, velan määrää on keskipitkällä aikavälillä tarve vähentää, olemme
turvassa EU:n velkasaneeraukselta, jos teemme maltillisesti velan huomioivia budjetteja, meillä on satojen miljardien eläkerahastot ja
runsaasti mahdollisuuksia vihreään teollisuuteen.
Kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen koetellaan jälleen ensi viikon budjettiriihessä. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat käyneet julkisen velan varjossa huutokauppaa toinen toistaan komeammilla huudoilla, kuinka paljon leikataan eläkkeistä tai kansalaisten toimeentulosta. Kansaa on pidetty jännityksessä, kukaan ei huomaa, että työelämän heikennykset ja leikkaukset etenevät sillä välin lainsäädännössä. Tämä on poliittinen ilmaveivi!
Esa Kanerva
