7.8.2024
Suomalainen vehreä kesäluonto on täydellinen vastakohta kotimaassa tällä hetkellä harjoitettavalle politiikalle. Kesä on tarjonnut aikaa pohtia, kaivaa tilastoja ja kerätä materiaalia tulevia blogeja varten. Tässä ensimmäisessä loman jälkeisessä kirjoituksessa on hyvä arvioida hallituksen politiikan nykymenoa. Suomihan luvattiin laittaa pikavauhtia kuntoon, laihduttaa suomineidon liiat menot ja panna kansantalouden vyötärölihavuus aisoihin. Onko Orpo onnistunut? Onko talouden kuntoutuminen jo alkanut?
Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon vastuuministerit, sosiaali- terveysministeri Kaisa Juuso ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen sysäävät kaiken syyn terveydenhuollon haaksirikosta edellisen hallituksen epäonnionnistuneen sote-uudistuksen niskoille. Vaikka hallituksen säästämisen ja näyttämisen pakko on syrjäyttänyt terveen järjen uudistuksen toteuttamisessa. Valtava uudistus olisi tarvinnut onnistuneen käynnistyksen, siihen tarvittavat rahat ja tietoon pohjautuvan palvelutarpeen suunnittelun. Kansalaisten luottamuskin järjestelmään olisi ollut ihan käypää valuuttaa. Koska kansalaiset eivät usko hyvinvointialueen palveluihin, köyhät jättävät itsensä hoitamatta ja vähänkin varakkaammat pakenevat yksityiselle puolelle. Terveysvakuutuksia myyvät vakuutusyhtiöt kiittävät ja parantavat tuloksiaan.
Iäkkäimmille ajat ovat kauheat. Tulevaisuuden usko on mennyt ja heitteille jättö pelottaa. Hallitus eli hyvinvointialueet eivät edes anna palvelulupausta siitä, että vanhukset saisivat tarvitsemansa palvelut niitä tarvitessaan. Palveluasuminen lopetetaan ja tilalle tarjotaan vanhusten kommuuneja. Hoivakodit ovat muuttumassa saattohoitoyksiköiksi. Sinne saatetaan päästä vain todella huonossa kunnossa. Orpo naureskelee ja toivottaa iäkkäille keskarilla hilpeitä vanhuusvuosia.
Tässä yhteydessä hallituksen arviointiin ei voi ottaa kuin muutaman kansantalouden mittarin. Mutta otetaan esille tärkeimpiä indikaattoreita. Hallituksen toimet ovat kuin elinkeinoelämän pelikirjasta tai toiveiden tynnyristä. Kuitenkin teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja palvelusektorin odotuksia kuvaavat käyrät sojottavat alaspäin. Mitä ihmettä! Ymmärrän kansalaisten luottamuksen puutteen, en yritysten pessimismiä. Nythän pitäisi tehtaitten porskuttaa, koska Orpon hallitus pani työläiset ojennukseen ja lakkoaseen koipussiin.
Katsellaanpa työllisyyslukuja. Hallitus lupasi parantaa työllisyyttä. Työllisyysaste valuu pikkuhiljaa alaspäin, on mennyt jo vuoden. Itse asiassa työllisyysaste nousi koko ajan Marinin hallituksen ollessa vallassa, mutta positiivinen kehitys lakkasi kuin seinään nykyhallituksen hallitusneuvotteluihin asti. Lukuja ei tule ainakaan kaunistamaan hallituksen suunnitelmat irtisanoa hallinnon virastoista ja ministeriöistä tuhansia virkamiehiä. Hallinnosta on tarkoitus säästää hallituskauden aikana 400 miljoonaa euroa. Kun turvallisuussektori jätetään ulkopuolelle, muut tahot säästävät niidenkin edestä. Voi olla, että hyvin toimiviksi saadut verottajan palvelut muuttuvat puhelinvastaajan kuunteluksi ja virheitä joutuu korjaamaan useammin.
Asuntokauppa on yhä jumissa ja rakentamisen lisäksi moni muukin toimiala kärsii alkaen betonitehtaista kuljetuksiin. Yritykset ovat odottaneet hallitukselta tukitoimia, niitä ei ole kuulunut.
Jo nyt on viitteitä siitä, että monien arkea kurjistaneet toimet eivät ole purreet velkaantumiseen. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan velan ennustetaan kasvavan pitkällä aikavälillä. Miksi velkaantumista ei ole saatu taitettua. Talouden moottori on luottamus. Jos yrityksillä eikä kansalaisilla ole luottamusta Orpon hallitukseen, kansantalouden piristymistä saamme odottaa hallituksen vaihtumiseen asti. Turkulaiseen keski-ikäiseen setämieheen ei luota näköjään pankkimies, yrityspomo eikä Kalle-kuluttaja Hämeenkadulta.
Suomen talouden suunta ei ole esittelemilläni karkeilla mittareilla arvioiden kohentunut. Suomalaisia vaivaa synkkyys, vaikka kesä oli kohtuullisen kaunis, se ei ole mieltä piristänyt. Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus neuvoo Orpoa lopettamaan kansalaisten pelottelun, hallituksen tekojen ja viestin sävyjen tulee muuttua, nyt ei enää tarvita maailmanlopun maalailua. Olen samaa mieltä.
Pian on kuntavaalit, silloin voi näyttää ”närhenmunat” protestimielessäkin hallituksen politiikasta. Valtion politiikka on valtion politiikkaa ja kunta- ja hyvinvointialuepolitiikka on omaansa. Mutta kyllä hallituspolitiikalla on ollut aina merkityksensä myös kuntavaaleissa.
Esa Kanerva
