Puheeni Pertti Alasen haudalla

                                                                                                                                             25.9.2024

PERTILLE!

Hyvä ystävämme on kuollut. Tässä hetkessä meillä on muistot yhteisestä elämäntaipaleestamme. Monia sattumuksia ja tapahtumia tulee mieleen.

Oikeastaan Pertin elämässä kohtaavat Suomen lähihistoriaa kannatelleet voimat. Toveriseuran perustivat sodasta palaavat miehet vuonna 1947 torjumaan kommunismin uhkaa. Kannaksen juoksuhaudoissa ei kysytty kenenkään poliittista taustaa tai jäsenkirjaa, oltiin aseveljiä väristä riippumatta. Rintamamiesten poliittinen yhteistyö jatkui sodan jälkeen esimerkiksi Tampereella Kokoomuksen ja sosialidemokraattien kesken ns. aseveliyhteistyönä. Rintamilla syntynyt ystävyys ja sotaveljeys piti myös rauhan aikana. Tamperetta rakennettiin akselin voimin aina seuraavalle vuosituhannelle asti. Sotilaan pragmaattisella ajattelulla ja sotilassosiologina Pertti ymmärsi yhteiskunnassa yhteistyön tärkeyden mielipiteiltään ja arvoiltaan erilaisten intressiryhmien välillä. Niinpä hän kykeni yhdistämään kadettiupseerin uran ja sosialidemokraattisen puolueen jäsenyyden kuten sodan jälkeen Kokoomus ja asevelisosialistit.

Pertti Alanen hakeutui 70-luvun alussa upseerin uralle Hämeen Ratsujääkäripataljoonan väreissä. Kadettikoulussa hänestä kasvatettiin ilmatorjuntaupseeri ja venäjän kielen taitaja. Palveltuaan Syyriassa YK:n sotilastarkkailijana Alanen hakeutui Tampereen Yliopistoon, jossa suoritti maisterin tutkinnon historia pääaineenaan.

Pertti Alanen jatkoi työtään puolustushallinnon parissa toimimalla Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan pääsihteerinä 1988-1995 ja sen jälkeen tutkijana Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskuksessa. Hän käsitteli maanpuolustustahtoa ja sen mittaamista useissa artikkeleissa ja kirjoituksissa sekä toimi luennoitsijana valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla.

Tampereen Sosialidemokraattiseen Toveriseuraan hän liittyi 1990-luvulla. Hän toimi yhdistyksen monissa eri tehtävissä, mm. johtokunnan jäsenenä ja sihteerinä. Johtokunnan sihteerinä hän toimi kuolemaansa asti. Pertti vaikutti usealla vuosikymmenellä erilaisissa Tampereen kaupungin luottamustoimissa sosialidemokraattien edustajana. Terävänä kynäilijänä ja mielipidekirjoittajana hän tuli tunnetuksi tamperelaisille.

Minkälainen ihminen Pertti oli karriäärinsä ulkopuolella. Hän oli monipuolisesti sivistynyt ja älykäs ihminen. Maailmasta ei oikeastaan löytynyt aihetta, mistä ei olisi voinut hänen kanssaan keskustella. Historia oli tietysti hänen leipälajinsa. Monia legendaarisia tokaisuja on jäänyt mieleen. Hän lainasi Leniniä aina eri sortin vaalien edellä, ”Ei ole tärkeää, kuinka moni äänestää, vaan se kuka äänet laskee.” Sotilaan ja intelligentin ihmisen kuoren alla oli herkkä, hyvin tunteellinen ja salattu persoonallisuuden puoli. Siitä hän avautui vain joillekin uskotuille. Ne salaisuudet Pertti vieköön mennessään.

Pertti toisti usein saksaksi pohtiessaan elämää ja kuolemaa, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen: ”Nach dem leben alles is kaputt! Olkoon sitten niin!

Hyvää matkaa, kadettiveli ja toveri!

Esa Kanerva

Turvaverkon narut katkeilevat

                                                                                                         

                                                                                                                         

                                                                                                                                       19.9.2024

Lupaan, etten arvostele hallituksen toimia tai niiden seurauksia tässä jutussa. Havainnoin tässä jutussani ainoastaan ympärilläni tapahtuvaa elämän meininkiä. Minkälaisia ilmiöitä, käyttäytymistä tai muutoksia voi nähdä ihmisten kanssa jutellessa, kadulla kävellessä tai lehtijuttuja selatessa. Ilmassa väreilee kuitenkin kaikenlaista. Teollisuudelta ja yrittäjiltä saadusta palautteesta ja barometreistä ilmenee yleinen näköalattomuus ja sumu. Sama tulevaisuuden uskon puute vaivaa kuluttavaa kansaa. Kieliikö hirvittävä terapioiden tarve nuorten kokemasta turvattomuudesta ja epätoivosta? Mistä tällainen puukkojen heilunta ja väkivallanteot johtuvat? Turvakodit joutuvat myymään ”eioota”, seinät kun tulevat vastaan. Vanhat avioparit tappavat elämän loppusuoralla toisiaan. Kertooko natsiaatteeseen innostuneiden rikokset ja poikkeuksellinen julkisuus olojen epävarmuudesta, syrjäytymisestä tai vaikkapa työttömyyden noususta. Joku kirjoittaa uupuneiden vanhempien olevan jopa kansanterveysongelma. Ohhoh!

Talouden alakulo heijastuu suurten suomalaisten yritysten suunnitelmiin laajentaa ja kehittää toimintaansa Suomessa. Jos ne investoivat, ne suuntautuvat ulkomaille kertoo OP:n tekemä selvitys. Yritysten laajentamisaikeet ovat olleet yhtä alavireisiä viimeksi vuonna 2015. Suomalaisten kannalta tilanne on huolestuttava. Tavallinen kansa ei kuluta. Se näkyy selvimmin elektronikkakaupassa. Isojakin toimijoita on mennyt konkurssiin. Kuluttajat eivät luota tulevaisuuteen.

Nuoret ovat stressaantuneita ja ahdistuneita. Miksi? Syistä on vain oletuksia. Sosiaalisen median markkinoima glitterelämä, tekemättä töitä, onnistuu vain hyvin harvoille. Ei kaikki maailman nuoret voi toimia some-vaikuttajina. Tienaaminen paljaan takapuolen näyttämisellä vanhoille herroille onlyfansissa toimii vain hetken. Nuorten elämän todellisuuden ja makean elämän välinen ristiriita on suuri. Ihmekös tuo, että sellaisen, tavoitteiden ja mahdollisuuksien välisen ristiriidan alla, masentuu. Sitten vielä tämä nuorten identiteettikysymykset. Nuorten identiteetti kehittyy likemmäksi kolmeakymmentä ikävuotta. Täysi-ikäinen 18-vuotias voi kuitenkin ilmoituksella digivirastoon päättää esimerkiksi, mitä sukupuolta hän haluaa olla. Onko parikymppinen nuori kypsä päättämään näin valtavan raskaasta elämän peruskysymyksestä? Pettymyksiä elämässä tulee ja tylsyyttä on siedettävä, toimit sitten miehenä, naisena tai jonain siltä väliltä. Arkea ei pääse pakoon sukupuolta vaihtamalla.

Tutkijat väittävät kiven kovaan, että yleisesti väkivalta maassamme on vähentynyt. Johtuuko käsitys järjettömien väkivallantekojen lisääntymisestä median aktiivisuudesta tai näiden uutisten markkinoinnista, en tiedä. Kyllä näitä nuorten puukkohippoja on ollut nyt lyhyessä hetkessä liikaa. Yleensä se, että teini kantaa mukanaan puukkoa tai muuta astaloa, on ihan käsittämätöntä. Tähän ilmiöön täytyy liittyä yhä nuorempana alkaneet huumekokeilut. Väkivalta on oleellinen osa huumekauppaa.

Viimeksi eilen Suomen turvakodit tulivat medioissa julkisuuteen tiedotteella, etteivät heidän tilansa riitä nykyiselle määrälle asiakkaita. Lieneekö tilanteeseen jotakin osuutta köyhempien perheiden talousahdingolla. Raha tai pikemminkin sen puute saa pinnan kiristymään ja riitahan siitä tulee. Lapset ovat näissä tilanteissa sijaiskärsijöitä. Lapsia lyödään laimin ja lasten sijoitukset lisääntyvät.

Yllättäviä uutisia on kuultu siitä, että omaishoitaja väsyy ja jopa tappaa hoidettavansa. Jostakin kauheasta elämäntilanteesta näiden tapausten on pakko kertoa. Vanhukset ovat tällä hetkellä ihan käsi päässä pohtiessaan omaa tulevaisuuttaan. Ei ole olemassa yhteiskunnan hoivalupausta ja varmuutta avusta elämäntilanteen niin vaatiessa. Terveydenhuollossa tehdään uusia priorisointilistoja siitä, ketä hoidetaan aktiivisesti ja kuka saa vain perushoitoa. Ikäihmiset eivät ainakaan ole etusijaisjärjestyksessä ensimmäisiä.

Ääriliikkeet ovat kautta historian nostaneet päätään yhteiskunnan ollessa jonkinlaisessa murrostilanteessa. Olemme saaneet lukea useista ääriliikkeisiin liittyvistä pidätyksistä. Äärioikeistolainen puukottaa kauppakeskuksessa lapsia, kankaanpääläiset nuoret miehet suunnittelivat terroritekoa maahanmuuttokeskukseen. Nämä julkisuuteen tulleet teot ovat jäävuoren huippu. Pinnan alla kuplii. Ei tätä ilmiötä voi panna työttömyydenkään syyksi. Kyllä tässä taustalla täytyy olla irrallisuutta, syrjäytymistä ja jonkinlaisessa kuplassa elämistä. Ihminen pystyy nykyään vetäytymään somen kautta omaan virtuaalitodellisuuteensa. Kaupassakaan ei tarvitse käydä ruokaa hankkimassa, sitähän varten on olemassa Wolt-kuskit.

Uusi uutinen oli minulle se, että vanhemmuus olisi terveydellinen ongelma. Myös suomalaiset professori Kaisa Aunola ja dosentti Matilda Sorkkila ovat samaa mieltä yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa, että näin on. Vanhemmuudesta on tullut suoritus, jossa kilpaillaan ja vertaillaan itseä muihin. Ihannevanhempi on varakas, urasuuntautunut, aikaansaapa ja kaikkivoipa. Somen luoma harha, jonka tuloksena on nuorille äideille jatkuva riittämättömyys. Tätä kilpailua ja vertailua käydään hiekkalaatikoiden reunoilla, joissa vanhempi muka leikkii lapsen kanssa hiekkakakkuleikkejä tuijottaen tylsän näköisenä kännykkäänsä. Toki suomalaisia vanhempia uuvuttavat yhtä lailla työttömyys ja vähävaraisuus.

Kuin pisteeksi i:n päälle tätä blogia kirjoittaessani kuulen radiouutisista isosta poliisioperaatiota Helsingin Kontulassa, kukahan nyt on menettämässä henkeään!

Esa Kanerva

Lähden kuntavaaleihin ehdokkaaksi

                                                                                                                   

                                                                                                       

                                                                                            

                                                                                          3.9.2024

Olen päättänyt ryhtyä ehdolle kuntavaaleissa. Lähden edustamaan tamperelaisia ikäihmisiä.

Katson, että voin vaikuttaa parhaiten kaupunginvaltuutettuna ikäihmistemme asioihin. Koen, että hyvinvointialueen valtuutettuna minulla olisi hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tamperelaisten vanhusten elämän laatuun. Siksi en lähde mukaan näihin vaaleihin, koska hyvinvointialueilla valtio määrää rahoituksen kautta hoivan puitteet, vanhusten hoidon palveluverkosta ja hoitomahdollisuuksista.   

Soteuudistuksesta huolimatta kunnissa tehdään merkittäviä vanhusten elämään vaikuttavia päätöksiä. Huomattava osa terveydenhuollon ennaltaehkäisevistä päätöksistä kuuluu kunnille.

Kunta huolehtii kaavoituksesta. On varmistettava, että vanhusten asuminen sijoittuu hyvien liikenneyhteyksien varrella ja palveluiden äärelle. Asuntojen ympäristön tulee olla viihtyisää ja kuljettavissa kaikkien apuvälineiden avulla. Kaavoituksella varmistetaan, että asuinalueet ovat kohtuuetäisyydellä keskustan palveluista.

Liikenneväylien tulee olla turvallisia ja talvisin hiekoitettuja. Julkinen liikenne kulkee läheltä ja väylät pysäkeille ovat valaistuja. Kaupungin on mahdollistettava kuljetusapu ja muu liikkuminen kaupungin palveluihin.

Vanhuksille on tarjottava palvelusetelein mahdollisuus osallistua liikuntapalveluihin ja uimahallikäynteihin. Liikunta, jumppa ja ulkoilu on taattava jokaiselle.

Kulttuuripalvelut edistävät vanhusten terveyttä todistetusti joissakin tapauksissa paremmin kuin lääkkeet. Teatteripalvelut ja konsertit on taattava jokaiselle tamperelaiselle vanhukselle vähintään kerran kuukaudessa.

Tampereen kaupunki tukee avustuksilla ikäihmisten hyväksi vapaaehtoistyötä tekeviä järjestöjä. Järjestöjen työ on monin tavoin arvokasta ja julkisen palvelusektorin työtä täydentävää.

Kaupunki järjestää vanhusneuvolatyön omana tehtävänään. Vanhusten neuvolatyössä keskitytään mm. vanhuksen elämän seurantaan, muistin aktivoimiseen ja tutkimiseen, palveluiden käyttöön, ravitsemukseen ja mahdollisiin elämänhallinnan ongelmiin.

Vanhusneuvoston työtä tuetaan ja varmistetaan sen päätösten kuuluminen päätöksenteossa.

Vaalityö on aloitettu ja vaalihousut ovat jalassa. Kirjoitan tässä blogissani edelleen muistakin aiheita kuin kuntavaaleista,

Terveisin Esa Kanerva, erikoissairaanhoitaja, entinen kuntavaltuutettu, työnohjaaja, KHO, entinen pääluottamusmies, Tehyn kunniajäsen

 

 

 

Hyvästit sopimusyhteiskunnalle

                                                                                                 

                                                                                                          

                                                                                                                                6.9.2024

Hallitus vie eduskuntaan paikallisen sopimisen laajentamisen koskemaan myös järjestäytymättömiä työnantajia. Käytännössä tällä lakimuutoksella halutaan romuttaa yleissitovat työehtosopimukset ja sopimusten yleissitovuus yleisesti. Henkilöstöä voi edustaa periaatteessa kuka vain henkilöstön "valitsema" henkilöstönedustaja. Täytyy muistaa, että työpaikoilla ei edes ole mitään vakiintuneita vaaliprosesseja tuon henkilöstönedustajan valitsemiseksi. Kättennostolla tai nyökyttelyllä tapahtuva "vaali" ei ole reilu tilanteessa, jossa esimiehet tai toimitusjohtaja todennäköisesti ovat läsnä. Väki on altis painostukselle. Neuvottelutilanne ei ole tasapainoinen, työnantaja käyttää vahvemman oikeutta. Työntekijöitten edustajalla ei ole mitään irtisanomissuojaa ja ihmettelen, kuka edes suostuu tällaisessa tilanteessa ottamaan homman vastaan. Tähän tilanteeseen on nyt tultu. Julkaisen poikkeuksellisesti blogini vuodelta 2016, jossa fiktiivisesti kerron pienen työpaikan paikallisesta sopimisesta ilman luottamusmiestä. Melkein vuosikymmen ehti mennä siihen, että pahimmissa painajaisissani näkemäni uni on toteutumassa suomalaisessa työelämässä. Blogissa työntekijät käyvät "neuvottelemassa" yksitellen. Tämäkin taktiikka on uuden lainsäädännön mukaan mahdollista, vaikka lakiesityksessä edellytetään henkilöstönedustajan valitsemista. Ja minkälaiseen myllytykseen tämä neuvotteleva henkilö joutuu ja pakotetaan kuittaamaan minkä tahansa paperin. Koulutettua luottamusmiestä ei enää tarvitse valita suojamaan työntekijöitä mielivallalta. Orpo on tehnyt työntekijöistä lainsuojattomia!
 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤                                                                                                                                            

                                                                                                                                28.4.2016

"Olen ollut jäsenistön valitsemana pääluottamusmiehenä 26 vuotta. Alkuvuosina vaalit olivat kahden vuoden välein, nyttemmin luottamusm ieskausi on pidentynyt 4 vuoteen. En ole koskaan kokenut olleeni ns. jarrumies. Paikallista sopimista on tehty koko urani ajan. Oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän eduista olen pitänyt kiinni. Asialliset win-win-kysymykset on neuvoteltu ja neuvotellaan. On oikeus ja kohtuus, että sopimisessa juridisessa mielessä heikomman osapuolen asemassa olevalla työntekijällä on oikeus luottamusmiehen tukeen. Suomalaisessa työelämässä työnantajilla ja heidän edustajillaan on laaja ns. direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus, jonka nojalla työnantajalla on ensisijainen oikeus tulkita työehtosopimusta ja työelämän lakeja. Työntekijä voi riitauttaa toki asiansa. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin hankala, että tavallisella työntekijällä ei itse ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Eilen Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto tulivat ulos julkisuuteen toteamalla, että jos yrityksillä on pakko antaa työntekijöille oikeus valita luottamusmies, paikallinen sopiminen romuttuu ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Mitä, häh! Tämä on ihan mieletön ja perätön väite.

Tai sitten työnantajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissaan. Osaan kyllä kuvitella, minkälaiseksi yrittäjät kuvittelevat paikallisen sopimisen olevan. Minulla on kokemukseni perusteella kohtuullisen hyvä näköala ja mielikuva siitä, miten kuviteltu ”Janhusen metallin” neuvotteluprosessi menisi yrittäjirn mallin mukaan.

Lähdetään liikkeelle yrityksen vanhoista työntekijöistä. Työntekijät kutsutaan yksitellen joko toimitusjohtajan, hallintojohtajan tai henkilöstöpäällikön huoneeseen. Neuvottelun ilmapiiri luodaan heti kireäksi jättämällä tervehtimättä työntekijää. Huoneen kalustus järjestellään niin, että yleensä useat työnantajan edustajat istuvat fyysisestikin korkeammalla kuin yksin tuolillaan nököttävä työntekijä. Duunari kokee olevansa todella pieni. Työntekijän silmäiltäväksi annetaan pari A4-paperia tai heitetään ”tykillä” kankaalle yrityksen tuloslaskelma ja tase. Sitten kerrotaan, kuinka huono yrityksen taloudellinen tilanne on.

Valitettavasti työntekijä ei yleensä osaa lukea esimerkiksi tilinpäätöslukuja, saati sitten tehdä siitä joitakin johtopäätöksiä. Toimitusjohtaja kertoo tilauskannan olevan huono eikä parempaa ole näköpiirissä. Meidän on pakko tehdä jotakin, että selviämme tästä ahdingosta. Sitten seuraa ”lipaisu”, yhdessä sinun kanssasi voimme kuitenkin parantaa yrityksemme kilpailukykyasemaa. Se edellyttää kyllä valitettavasti lomarahojen vaihtamista esimerkiksi muutaman päivän vapaaseen tai ja palkkojen leikkaamista 2 euroa tunnilta. Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut. Mitä mieltä olet asiasta? Asialla on kiire, joten voinet vastata kysymykseeni heti ja allekirjoitat tämän paperin. Mitä luulette, allekirjoittaako työntekijä paperin vai lyö nyrkkiä pöytään? Hän poissa tolaltaan eikä kykene kirkkaaseen ajatteluun. Todennäköisesti hän itku kurkussa menee ja raapaisee nimensä paperiin. Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun. Meni täydestä! Kierrosta jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat saaneet ”käsittelyn”. Loistavaa, exelent, tämä paikallinen sopiminen, tätähän on kyllä kaivattu jo liian kauan aikaa. Onneksi Sipilä on pannut toimeksi ja saanut vihdoin jotakin aikaan. Uudet rekrytoitavat työntekijät eivät edes rohkenisi kysyä työsuhteensa ehdoista. Palkan suuruutta tai pikemminkin pienuutta tiedustelevat raakataan automaattisesti pois. Että kehtaakin mokomakin kysyä, mitä tästä työstä maksetaan? Hyi helvetti!

Työpaikoilla ammattijärjestöjen koulutetut ”ammattiluottamusmiehet” hoitavat järjestäytyneen työväen edunvalvonnan. Neuvotteluosapuolten välillä on edes jonkinlainen tasapaino. Luottamusmiehellä on taito riitauttaa asia ja viedä sitä keskustason neuvotteluihin. Viime kädessä sopimustulkintaerimielisyydet ratkaistaan Työtuomioistuimessa. Tasavertaisuutta neuvotteluihin tuo myös luottamusmiehen irtisanomissuoja luottamusmieskaudellaan.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ottivat toissa päivänä kantaa paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta. Järjestöt väittivät kannanotossaan, että työmarkkinajärjestöjen tulkinnan olevan, että järjestäytymättömissä yrityksissä vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies voisi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen osapuoleksi on määrätty luottamusmies. Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa. Heidän mukaansa se rajoittaa yhdistymisvapautta ja tuhoaa tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta. Yrittäjäliitot ovat tempaisseet hihastaan vielä yhden olevinaan valttikortin tai viimeisen oljenkorren, nimittäin perustuslain.

Ns. luottamusmiehen valintapakko on muka räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Ei ammattiliittoon kuuluminen ole mikään pakko, se on täysin vapaaehtoista. Tiedän yrityksiä, jotka eivät rekrytoi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä. Asia kysytään kahden kesken työpaikkahaastattelussa. Tämä on varmasti perustuslain vastaista syrjintää. Suomessa on järjestäytymisvapaus. Mikä tässä työnantajia oikein pelottaa, jos aikomukset ovat rehelliset. Työnantajien mielivaltaa en halua suomalaisille työpaikoille, sitä esiintyy jo nyt aivan riittävästi järjestäytyneilläkin työpaikoilla. Mikäli paikallinen sopiminen on ” palkat alas, säännöllistä työaikaa ei ole, ylitöitä ei tunneta, lomarahoja ei makseta, haittatyö- ja sunnuntaityölisiä ei korvata, vuosiloma pätkitään, sairauslomia ei saa palkallisena pitää, töihin tullaan silloin kun työnantaja määrää ja ollaan pois kun ei tarvita-henkilöstöpolitiikkaa”, en kuuna päivänä tule sitä hyväksymään. Enkä ymmärrä sitäkään, että järjestäytymättömät yritykset vaativat samoja oikeuksia kuin järjestäytyneet yritykset, mutta velvollisuuksista ollaan sanomassa, että ei käy. Kysymys ei ole mistään muusta kuin samoista säännöistä liittoon kuuluville ja kuulumattomille. Pohjimmiltaan kyseessä saattaa yrittäjäjärjestöjen puolelta yritys murtaa yleissitovuusjärjestelmä ja sen tuoma minimiehtojen turva. Yrittäjäjärjestöt valehtelevat kannanotossaan, kun he väittävät paikallisen sopimisen vaativan järjestäytymistä.

Paikallinen sopinen ei saa olla tulevaisuudessakaan yksittäisen työntekijän pakottamista isännän- valtaan ja saneluun. Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin yhden tai useamman sopimiseen koulutetun työnantajan edustajan kanssa. Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä. Duunarin kuitenkin pitäisi edelleen hankkia työllään perheelle ruoka pöytään. Siksi tilanteeseen tarvitaan luottamusmiestä takuumieheksi."

Esa Kanerva