Realismia vai vaalipopulismia?

                                                                                                                          

                                                                                                                                         12.10.2024

Ikäihmiset halutaan ohjata yksityiselle lääkärille julkisen hinnalla. Saattaa kuulostaa aluksi hienolta idealta. Tosi asiassa tässä esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mallista ei ole ikääntyneille käytännössä hyötyä jonkun räkätaudin hoitoa lukuun ottamatta. Kysymyksessä on julkea ideologinen silmänkääntötemppu.

Hyvinvointialueet ovat henkitoreissaan. Rahahanat ovat kiinni. Valtionvarainministeriö uhkaa holhouksella. Hoitotakuu puretaan, mutta Kelakorvauksia nostetaan satoja miljoonia. Vahvistaako tai edes helpottaako tämä hallituksen esitys, yli 65-vuotiaille  tarkoitettu lääkärikäynti julkisen hinnalla, julkisen puolen perusterveydenhuoltoa. Katin kontit! Perustelen miksei.

Ensinnäkin meidän ikäisillä on yleensä vaivoja, joiden hoito ei ratkea juttutuokiolla. Nykylääkärit ovat aivan kädettömiä ilman labroja ja kuvantamista, puhumattakaan monimutkaisemmasta tutkimusten tarpeesta. Entiset kunnanlääkärit toki selvisivät diagnoosinteosta kuuntelemalla, koputtelemalla, painelemalla ja vaikkapa haistelemalla. Mutta nykyään lääkäri pysyy kyllä loitolla potilaasta, tietokone on tärkein työkalu. Kuka ne tutkimukset sitten maksaa? Todennäköisesti potilas itse. Vielä todennäköisemmin hän varaa aikaa lähete kädessään julkiseen terveydenhuoltoon. Mitä hyötyä oli tällaisesta pistokäynnistä?

Onko mieltä tällaisia päällekkäisiä työvoimasta kilpailevia malleja? On suuri riski siitä, että julkinen sektori menettää edelleen työvoimaansa yksityiselle puolelle. Miten Kela valikoi palveluntuottajat? Tehdäänkö taas sopimukset suurten terveysjättien kanssa, jotka osaavat rahastamisen taidon maksukatoista huolimatta. Minulle on koulutukseni alkuajoista lähtien painotettu, että potilaan kokonaishoito on tärkein. Kuka tässä hallituksen esityksessä hoitaa kokonaisuuden? Ennemminkin tässä pirstaloidaan hoitokokonaisuutta. Ei tällaisilla tempuilla paranneta perusterveydenhuollon kriisiä.

Tällainen valinnan vapaus ja mahdollisuus yksityiseen lääkärikäyntiin ei tasoita terveyseroja. Yksityinen puoli todennäköisesti rahastaa omavastuun ennen lääkärikäyntiä, koska se ei halua luottotappioita. Se tiedetään, että julkisen puolen asialasmaksuja on perinnässä 440.000 kappaletta. Julkisen puolen on hoidettava sairaat rahattomuudesta huolimatta. Näin on oikeusasiamies ohjeistanut. Ylipäätään irtokäynnit eivät kohdistu siihen väestön osaan, joka tarvitsisi eniten peruspalveluita.

Kerrataan vielä, että ikääntyessä vaivat lisääntyvät ja monia sairauksia on päällekkäin. Ei selkävaivaista diabeetikkoa tai syöpäsairasta auta yksi vaivainen lääkärissäkäynti. Kyillä siinä tarvitaan perusterveydenhuollollista moniammatillista osaamista ja tutkimuksia. Ei Suomen julkisen terveydenhuollon kriisiä ratkaista yksittäisillä tempuilla. Vaalipopulismia, sanon minä!

Esa Kanerva

Ehdolle kuntavaaleihin 2025

                                                                                                                          

                                                                                                       7.10.2024

Päätös kuntavaaleihin osallistumisesta on tehty ja nyt edetään vaalityötä tehden. Ensiksi täytyy perustella, miksi osallistun vain kuntavaaleihin, en hyvinvointialueen vaaleihin. Alueille on nähdäkseni lähdössä kasapäin hyviä ehdokkaita, ellei ihan tungokseksi asti. Toisaalta hyvinvointialueen valtuuston toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Valtio ohjaa talouden kautta keskitetysti päätöksentekoa. Liikkumavaraa ei juuri ole. Toisaalta kunnissa on kosolti, osin täysin unohdettuja mahdollisuuksia edistää ikäihmisten hyvinvointia. Tätä asiaa pohtiessani minulle tulee aina mieleen huvittavakin yksityiskohta. Talvella soraa ja hiekkaa jalkakäytäville, että ihmiset pääsevät kulkemaan! Monet vanhukset pelkäävät talvea ja syystä. Huonosti auratut tiet vaikeuttavat kulkemista apuvälineiden kanssa ja liukkaus vie loputkin halut mennä ulos. Kerron oman ”vaaliohjelmani” tässä lyhyesti pääkohdittain.

Turvallisuuden tunne korostuu iän karttuessa ja fyysisten voimien heiketessä. Kehon haurastuminen ei tarkoita kyvyttömyyttä toimia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Toisaalta ikäihmiset luovat turvallisuutta yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina, isovanhempina ja äänestäjinä.

Kaupungin palvelujärjestelmien on yhdessä mietittävä kokonaisuutena ikääntyneiden turvallisuuden tunteen ylläpitämistä, koska se korostuu ihmisen ikääntyessä. Kunnan palvelut ovat usein monimutkaisesti järjestettyjä ja palautteen anto digitalosoitua. Vanhusneuvosto on kunnan yksi avainasemassa oleva asiantuntijaelin, jonka sanan tulisi painaa ja sitä olisi kuunneltava herkällä korvalla.

Mistä ikäihmisten palveluista kunnan olisi erityisesti huolehdittava ja parannettava. Yksi tärkeimmistä vanhuksen hyvinvointiin vaikuttavista asioista on asuinympäristön turvallisuus. Kun asuinympäristö koetaan turvalliseksi, uskalletaan lähteä ulos, kauppaan ja harrastamaan. Joukkoliikenteen pysäkkien on palveltava lyhyin etäisyyksin niillä alueilla, joissa asuu paljon iäkkäitä. Asuntojen sisäänkäynnit, portaat, luiskat ja kulkureitit on oltava esteettömiä, valaistuja ja hiekoitettuja. Samoin kaupunkisuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota risteyksiin, jalkakäytäviin ja pysäkkialueisiin.

Kaupungin on pystyttävä järjestämään enemmän ikääntyneille sopivia asuntoja ja asuinympäristöjä. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla ja liikennejärjestelyillä voidaan ennakoida ja tukea vanhusten kotona asumista. Koska palveluasuntojen määrää ollaan radikaalisti vähentämässä, olisi iäkkäiden mahdollisimman pitkään kotona asumisen mahdollistavaan asumiseen ja asuinympäristöön kiinnitettävä erityistä huomiota. Esimerkiksi vain alle neljäsosa maamme asunnoista on esteettömiä.

Ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaiken ikäisille. Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään edistävän ikäihmisen terveyttä ja toimintakykyä. Tähän terveyttä edistävään toimintaan on kunnalla lakisääteinen velvollisuus. Tätä vanhustyön kokonaisuuden edistäminen on syvällä minun sydämessäni, ehkä soittoharrastukseni kautta. Olen vuosikausia käynyt soittamassa haitaria vanhusten palvelutaloissa. Tutut äänimaisemat vuosikymmenten takaa ilahduttavat aina. Meidän kaikkien asenteissakin olisi parantamisen varaa. Kulttuuripalveluihin tulisi ikääntyneillä olla varaa. Kaupunki voisi tehdä palvelut ikääntyneille maksuttomiksi.

Kaupungin liikuntapaikkojen ja uimahallien on oltava ikäihmisille maksuttomia. Maksuttomuus on terveyden edistämistä parhaimmillaan. Hyvinvointialue näyttää tekevän juuri päinvastoin ja sulkee palvelutalojen yhteydessä olevat kuntosalit. Tähän olisi kaupungin puututtava. Kaupunki voisi ottaa sen omaksi toiminnakseen niin kuin palvelubussien avustajienkin kanssa meneteltiin. Joukkoliikentaan alennuksia ja mahdollisuuksia olisi laajennettava.

Yhdessä jutussa ei voi mennä kovin syvälle asioitten äärelle. Yritän todistaa, että kaupungilla on yllin kyllin, hyvinvointialueen antamista terveys- ja sosiaalipalveluista huolimatta, tehtävää ikäihmisille tarjottavissa palveluissa. Ja valtuutetulla ajaa näiden palveluiden parantamista!

Esa Kanerva