Ikäihmiset halutaan ohjata yksityiselle lääkärille julkisen hinnalla. Saattaa kuulostaa aluksi hienolta idealta. Tosi asiassa tässä esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mallista ei ole ikääntyneille käytännössä hyötyä jonkun räkätaudin hoitoa lukuun ottamatta. Kysymyksessä on julkea ideologinen silmänkääntötemppu.
Hyvinvointialueet ovat henkitoreissaan. Rahahanat ovat kiinni. Valtionvarainministeriö uhkaa holhouksella. Hoitotakuu puretaan, mutta Kelakorvauksia nostetaan satoja miljoonia. Vahvistaako tai edes helpottaako tämä hallituksen esitys, yli 65-vuotiaille tarkoitettu lääkärikäynti julkisen hinnalla, julkisen puolen perusterveydenhuoltoa. Katin kontit! Perustelen miksei.
Ensinnäkin meidän ikäisillä on yleensä vaivoja, joiden hoito ei ratkea juttutuokiolla. Nykylääkärit ovat aivan kädettömiä ilman labroja ja kuvantamista, puhumattakaan monimutkaisemmasta tutkimusten tarpeesta. Entiset kunnanlääkärit toki selvisivät diagnoosinteosta kuuntelemalla, koputtelemalla, painelemalla ja vaikkapa haistelemalla. Mutta nykyään lääkäri pysyy kyllä loitolla potilaasta, tietokone on tärkein työkalu. Kuka ne tutkimukset sitten maksaa? Todennäköisesti potilas itse. Vielä todennäköisemmin hän varaa aikaa lähete kädessään julkiseen terveydenhuoltoon. Mitä hyötyä oli tällaisesta pistokäynnistä?
Onko mieltä tällaisia päällekkäisiä työvoimasta kilpailevia malleja? On suuri riski siitä, että julkinen sektori menettää edelleen työvoimaansa yksityiselle puolelle. Miten Kela valikoi palveluntuottajat? Tehdäänkö taas sopimukset suurten terveysjättien kanssa, jotka osaavat rahastamisen taidon maksukatoista huolimatta. Minulle on koulutukseni alkuajoista lähtien painotettu, että potilaan kokonaishoito on tärkein. Kuka tässä hallituksen esityksessä hoitaa kokonaisuuden? Ennemminkin tässä pirstaloidaan hoitokokonaisuutta. Ei tällaisilla tempuilla paranneta perusterveydenhuollon kriisiä.
Tällainen valinnan vapaus ja mahdollisuus yksityiseen lääkärikäyntiin ei tasoita terveyseroja. Yksityinen puoli todennäköisesti rahastaa omavastuun ennen lääkärikäyntiä, koska se ei halua luottotappioita. Se tiedetään, että julkisen puolen asialasmaksuja on perinnässä 440.000 kappaletta. Julkisen puolen on hoidettava sairaat rahattomuudesta huolimatta. Näin on oikeusasiamies ohjeistanut. Ylipäätään irtokäynnit eivät kohdistu siihen väestön osaan, joka tarvitsisi eniten peruspalveluita.
Kerrataan vielä, että ikääntyessä vaivat lisääntyvät ja monia sairauksia on päällekkäin. Ei selkävaivaista diabeetikkoa tai syöpäsairasta auta yksi vaivainen lääkärissäkäynti. Kyillä siinä tarvitaan perusterveydenhuollollista moniammatillista osaamista ja tutkimuksia. Ei Suomen julkisen terveydenhuollon kriisiä ratkaista yksittäisillä tempuilla. Vaalipopulismia, sanon minä!
Esa Kanerva
Realismia vai vaalipopulismia?
Ehdolle kuntavaaleihin 2025
7.10.2024
Päätös kuntavaaleihin osallistumisesta on tehty ja nyt
edetään vaalityötä tehden. Ensiksi täytyy perustella, miksi osallistun vain
kuntavaaleihin, en hyvinvointialueen vaaleihin. Alueille on nähdäkseni lähdössä
kasapäin hyviä ehdokkaita, ellei ihan tungokseksi asti. Toisaalta
hyvinvointialueen valtuuston toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajatut. Valtio
ohjaa talouden kautta keskitetysti päätöksentekoa. Liikkumavaraa ei juuri ole.
Toisaalta kunnissa on kosolti, osin täysin unohdettuja mahdollisuuksia edistää
ikäihmisten hyvinvointia. Tätä asiaa pohtiessani minulle tulee aina mieleen
huvittavakin yksityiskohta. Talvella soraa ja hiekkaa jalkakäytäville, että
ihmiset pääsevät kulkemaan! Monet vanhukset pelkäävät talvea ja syystä.
Huonosti auratut tiet vaikeuttavat kulkemista apuvälineiden kanssa ja liukkaus
vie loputkin halut mennä ulos. Kerron oman ”vaaliohjelmani” tässä lyhyesti
pääkohdittain.
Turvallisuuden tunne korostuu iän karttuessa ja fyysisten
voimien heiketessä. Kehon haurastuminen ei tarkoita kyvyttömyyttä toimia
yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Toisaalta ikäihmiset luovat turvallisuutta
yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina, isovanhempina ja äänestäjinä.
Kaupungin palvelujärjestelmien on yhdessä mietittävä
kokonaisuutena ikääntyneiden turvallisuuden tunteen ylläpitämistä, koska se
korostuu ihmisen ikääntyessä. Kunnan palvelut ovat usein monimutkaisesti
järjestettyjä ja palautteen anto digitalosoitua. Vanhusneuvosto on kunnan yksi
avainasemassa oleva asiantuntijaelin, jonka sanan tulisi painaa ja sitä olisi
kuunneltava herkällä korvalla.
Mistä ikäihmisten palveluista kunnan olisi erityisesti
huolehdittava ja parannettava. Yksi tärkeimmistä vanhuksen hyvinvointiin
vaikuttavista asioista on asuinympäristön turvallisuus. Kun asuinympäristö
koetaan turvalliseksi, uskalletaan lähteä ulos, kauppaan ja harrastamaan.
Joukkoliikenteen pysäkkien on palveltava lyhyin etäisyyksin niillä alueilla,
joissa asuu paljon iäkkäitä. Asuntojen sisäänkäynnit, portaat, luiskat ja
kulkureitit on oltava esteettömiä, valaistuja ja hiekoitettuja. Samoin
kaupunkisuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota risteyksiin, jalkakäytäviin ja
pysäkkialueisiin.
Kaupungin on pystyttävä järjestämään enemmän ikääntyneille
sopivia asuntoja ja asuinympäristöjä. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla ja
liikennejärjestelyillä voidaan ennakoida ja tukea vanhusten kotona asumista. Koska
palveluasuntojen määrää ollaan radikaalisti vähentämässä, olisi iäkkäiden mahdollisimman
pitkään kotona asumisen mahdollistavaan asumiseen ja asuinympäristöön kiinnitettävä
erityistä huomiota. Esimerkiksi vain alle neljäsosa maamme asunnoista on esteettömiä.
Ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Kulttuuri ja liikunta
kuuluvat kaiken ikäisille. Taiteen ja kulttuurin kokemisella tiedetään edistävän
ikäihmisen terveyttä ja toimintakykyä. Tähän terveyttä edistävään toimintaan on
kunnalla lakisääteinen velvollisuus. Tätä vanhustyön kokonaisuuden edistäminen
on syvällä minun sydämessäni, ehkä soittoharrastukseni kautta. Olen vuosikausia
käynyt soittamassa haitaria vanhusten palvelutaloissa. Tutut äänimaisemat
vuosikymmenten takaa ilahduttavat aina. Meidän kaikkien asenteissakin olisi
parantamisen varaa. Kulttuuripalveluihin tulisi ikääntyneillä olla varaa. Kaupunki
voisi tehdä palvelut ikääntyneille maksuttomiksi.
Kaupungin liikuntapaikkojen ja uimahallien on oltava
ikäihmisille maksuttomia. Maksuttomuus on terveyden edistämistä parhaimmillaan.
Hyvinvointialue näyttää tekevän juuri päinvastoin ja sulkee palvelutalojen
yhteydessä olevat kuntosalit. Tähän olisi kaupungin puututtava. Kaupunki voisi
ottaa sen omaksi toiminnakseen niin kuin palvelubussien avustajienkin kanssa
meneteltiin. Joukkoliikentaan alennuksia ja mahdollisuuksia olisi laajennettava.
Yhdessä jutussa ei voi mennä kovin syvälle asioitten
äärelle. Yritän todistaa, että kaupungilla on yllin kyllin, hyvinvointialueen antamista
terveys- ja sosiaalipalveluista huolimatta, tehtävää ikäihmisille tarjottavissa
palveluissa. Ja valtuutetulla ajaa näiden palveluiden parantamista!
Esa Kanerva