12.10.2024
Ikäihmiset halutaan ohjata yksityiselle lääkärille julkisen hinnalla. Saattaa kuulostaa aluksi hienolta idealta. Tosi asiassa tässä esityksessä ei ole päätä eikä häntää. Mallista ei ole ikääntyneille käytännössä hyötyä jonkun räkätaudin hoitoa lukuun ottamatta. Kysymyksessä on julkea ideologinen silmänkääntötemppu.
Hyvinvointialueet ovat henkitoreissaan. Rahahanat ovat kiinni. Valtionvarainministeriö uhkaa holhouksella. Hoitotakuu puretaan, mutta Kelakorvauksia nostetaan satoja miljoonia. Vahvistaako tai edes helpottaako tämä hallituksen esitys, yli 65-vuotiaille tarkoitettu lääkärikäynti julkisen hinnalla, julkisen puolen perusterveydenhuoltoa. Katin kontit! Perustelen miksei.
Ensinnäkin meidän ikäisillä on yleensä vaivoja, joiden hoito ei ratkea juttutuokiolla. Nykylääkärit ovat aivan kädettömiä ilman labroja ja kuvantamista, puhumattakaan monimutkaisemmasta tutkimusten tarpeesta. Entiset kunnanlääkärit toki selvisivät diagnoosinteosta kuuntelemalla, koputtelemalla, painelemalla ja vaikkapa haistelemalla. Mutta nykyään lääkäri pysyy kyllä loitolla potilaasta, tietokone on tärkein työkalu. Kuka ne tutkimukset sitten maksaa? Todennäköisesti potilas itse. Vielä todennäköisemmin hän varaa aikaa lähete kädessään julkiseen terveydenhuoltoon. Mitä hyötyä oli tällaisesta pistokäynnistä?
Onko mieltä tällaisia päällekkäisiä työvoimasta kilpailevia malleja? On suuri riski siitä, että julkinen sektori menettää edelleen työvoimaansa yksityiselle puolelle. Miten Kela valikoi palveluntuottajat? Tehdäänkö taas sopimukset suurten terveysjättien kanssa, jotka osaavat rahastamisen taidon maksukatoista huolimatta. Minulle on koulutukseni alkuajoista lähtien painotettu, että potilaan kokonaishoito on tärkein. Kuka tässä hallituksen esityksessä hoitaa kokonaisuuden? Ennemminkin tässä pirstaloidaan hoitokokonaisuutta. Ei tällaisilla tempuilla paranneta perusterveydenhuollon kriisiä.
Tällainen valinnan vapaus ja mahdollisuus yksityiseen lääkärikäyntiin ei tasoita terveyseroja. Yksityinen puoli todennäköisesti rahastaa omavastuun ennen lääkärikäyntiä, koska se ei halua luottotappioita. Se tiedetään, että julkisen puolen asialasmaksuja on perinnässä 440.000 kappaletta. Julkisen puolen on hoidettava sairaat rahattomuudesta huolimatta. Näin on oikeusasiamies ohjeistanut. Ylipäätään irtokäynnit eivät kohdistu siihen väestön osaan, joka tarvitsisi eniten peruspalveluita.
Kerrataan vielä, että ikääntyessä vaivat lisääntyvät ja monia sairauksia on päällekkäin. Ei selkävaivaista diabeetikkoa tai syöpäsairasta auta yksi vaivainen lääkärissäkäynti. Kyillä siinä tarvitaan perusterveydenhuollollista moniammatillista osaamista ja tutkimuksia. Ei Suomen julkisen terveydenhuollon kriisiä ratkaista yksittäisillä tempuilla. Vaalipopulismia, sanon minä!
Esa Kanerva
