Silkkaa positiivisuutta

                                                                          

                                                                                                                 

                                                                                                   13.12.2024

Vaimoni moittii minua liian kielteisestä ja ongelmalähtöisestä suhtautumisestani maailman menoon. On totta, että Orpon naama televisiossa nostaa niskakarvat pystyyn Purrasta puhumattakaan. Toistan hänelle itseironisesti usein väitettyä Einsteinin ajatusta, että maailmassa ei ole kuin kaksi ääretöntä, avaruus ja poliitikkojen tyhmyys, ja avaruudestakaan Albert ei ollut ihan varma. Yritän korjata tapojani, ainakin tämän jutun verran ja kehun Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa.

Toistaiseksi eläke on napsahtanut tilille säännöllisesti ja samansuuruisena. Ei tule yllätyksiä eikä kesälomarahoja. Kyllä eläkkeellä juuri tällä hetkellä tulee toimeen, kun mitoittaa menot. Tarkkana saa kuitenkin olla ja isompiin investointeihin pitää säästää.

Aika turvalliselta tämä Hyhky vaikuttaa ja Tampere yleensä, varsinkin päiväsaikaan liikuttaessa. Mustalaiset ammuskelivat tuossa Haapalinnassa joku vuosi sitten toisiaan, mutta muuta ihmeellisempää rikostarinaa en ole kuullut. Ja tuolla vaimon kotiseudulla Kainuussa liikuttaessa on vieläkin hiljaisempaa. Paikalliset kertovat kyllä kännissä ajelemisesta syystä, että poliisia ei juuri kylällä näy. Kukapa sitä jutulle kävellen kaverin luo lähtisi, jos matkaa on usein naapuriin hyvinkin kymmenen kilometriä.

Kouluakin täällä Suomessa saa tai pitää käydä. Aika monella on jo korkeakoulututkintokin ja kuulemma tohtoreitakin alkaa olla liikaa. Eikä me muulla kuin osaamisella maailmalla pärjättäisikään. Ei ole liiemmälti luonnonrikkauksiakaan, metsää ja tuulivoimaa lukuun ottamatta.  

Jos ei Orpo neljää vuotta pitempään jatka pääministerinä, todennäköisesti meillä on vielä jäljellä jonkin verran sosiaaliturvaa ihmisen elämän pahojen päivien varalle. Terveydenhuollon toimivuudesta en ole ihan varma, sanotaan, että hoitoa saa ja sillä edellytyksellä, että Kaisa Juuso ei enää jatka kahta vuotta pidempään niiden ”kehittämistä”.

Hiljaisuuttakin Suomesta löytää kohtuullisen läheltä. Ei tarvitse montaa kymmentä kilometriä matkata kaupungin ulkopuolelle, niin johan ei kuule kuin tuulten huminaa. Maailmalla tämä on harvinaisuus, suurkaupunkien taustakohinaa on siellä vaikeata päästä karkuun.

Onhan se harvinaisuus, että Laukontorin rannalla voi uida. Vesistöjämme ei ole paskattu uintikelvottomiksi ja Pyhäjärven kalaakin voi syödä. Tammer-koskesta on lupa ainakin lupa yrittää narrata taimenta. Joku on kuulemma saanutkin. Kesäinen luonto on Suomessa vehreää ja kaunista. Ilmakin on yleensä hyvää hengittää.

Joku toteaa vuodenaikojen olevan suomalaisille rikkaus, itse en syksystä piittaa. Tuohan se ilmojen vaihtelu tietty vaihtelua elämään. Ilman kesää ei olisi vihtaa eikä saunaa. Suomalaisen kulttuurin paras keksintö!

Oikein ihmetyttää, kuinka paljon löysin positiivista kerrottavaa. Vastapainoksi voin sitten jatkossa kertoa vapaasti poliittisia mielipiteitäni hallituksen toimista. Ehkä teksti ei ole niin positiivisuuden sävyttämää kuin tämä juttu.

Esa Kanerva