3.1.2025
Avoimuuden sanotaan olevan demokratian kulmakivi. Kun kerrotaan rehellisesti kansalaisille ikävätkin asiat, se lisää luottamusta. Tänään kokoontuivat puolustus- ja ulkoasianvaliokunta ylimääräisiin kokouksiin. Totta kai jokaisen kiinnostus on herännyt, mitä on tapahtumassa, kun valiokuntia joululomallaan kutsutaan kokoon. Järjestetään suurieleisesti tiedotustilaisuuksia, joissa kerrotaan, ettei ole mitään julkisesti kerrottavaa ja tieto on salassa pidettävää Tiedotetaan, ettei ole tiedotettavaa!
Kyllä tällainen menettely on poliitikoilta pitkän nenän näyttämistä kansalaisille. Jokainen ymmärtää kansallisen turvallisuuden tarpeet, ei kaikkea tarvitse hölöttää. Mattimeikäläisen ei tarvitse tietää yksityiskohtia. Mutta kyllä suurella pensselillä voi maalata ja hieman ymmärtää suomalaisten tiedon tarvetta. Varsinkaan puolustusvaliokunnan tiedon jakamisen salailua ja vetoamista perustuslailliseen vaitiolovelvollisuuteen, on veltto ja oman profiilin nostoa.
Niinhän se on, miltä se näyttää. Poliitikko kokee itsensä tärkeäksi. Minulla on sellaista tietoa, jota ei joka pojalle jaella tässä valtakunnassa. Kansanedustajan päässä kulkenee ajatuksenjuoksu, että näin isoissa kysymyksissä tarvitaan minun osaamista ja erityiskykyjä. Tietoa pantaten poliitikko saa kaipaamaansa valtaa ja erityisasemaa suhteessa muihin ihmisiin.
Kyllähän tiedon merkitys on nykyisin kasvanut ja korostunut entisestään. Tietoa on ja demokratiassa on julkisen vallan tehtävä sitä jakaa. Sellaiseen tilanteeseenhan on pyritty, että luotettavista lähteistä, kuten poliittisilta päätöksentekijöiltä, on saatavissa riittävästi ja avoimesti tarpeellinen tieto. Vaikka tietoa pantataan, ei tiedon ihmisten jano siihen sammu. Tiedonnälässä lähdetään ns. faktaa kaivelemaan todennäköisesti netin syövereistä, eikä siinä hommassa yleensä hyvin käy. Esimerkiksi puolustusvaliokunnan vähäsanaisuus kääntyy itseään vastaan, kohta some on pullollaan kaikenlaista spekulaatiota.
Kansalaisten luottamus Orpon hallitukseen on kyselytutkimusten mukaan vähentynyt eikä luottamus ainakaan kohene, jos eduskunnan valiokunnat alkavat salailemaan ja panttaamaan asiallista tietoa Suomen turvallisuustilanteesta. Voihan asian niinkin ymmärtää, että kun kansalta ei tule hallitukselle kiitosta, niin jollakin tapaa on hallituspuolueitten yritettävä kissanhännän nostoa. Tieto on valtaa! Ja eipähän valiokunnat altista ainakaan itseään kritiikille ja arvioinnille.
Esa Kanerva
