31.1.2025
Me iäkkäät muistamme hyvin Kekkosen ajan Suomen. Maamme ulkopolitiikka oli ulkomaitten silmissä suomettumista, keksittiin oikein termi kyseiselle ilmiölle. Se oli reaalipolitiikkaa. Kansalaiset tiesivät, ettei Neuvostoliiton kanssa virallisesti vannottu ystävyys ollut aitoa, kansa ryssitteli ja kantoi kaunaa sekä sodista että aluemenetyksistä. Se oli vahvemman oikeutta puuttua myös sisäpolitiikkaan. Yleinen etu vaati sitä ja tätä. Näytti naapureille vähintäänkin koomiselta koko teatteri. Tänään kysyn, onko Suomen ulkopolitiikka jälleen rähmällään. Suunta on vain muuttunut, länteen. Kaikki me ymmärrämme, että jenkeillä on show-mies ja röyhkeä dealin-tekijä presidenttinä. Onko todellakin niin, että hänen laukomia ylilyöntejä on Suomen ulkopolitiikan päätöksentekijöiden pakko kaunistella? Vaikka Trumpin mielenterveyttä on jopa hänen kotikonnuillaan kyseenalaistettu.Presidentti Stubb lähinnä kuvittelee rauhoittavansa ”tyhmää” kansaa. Trumpilla on hänen mielestään kovat puheet, ei niitä tarvitse ottaa tosissaan. On tämä maailma mennyt kummalliseksi pelleilyksi! Siis ei tarvitse ottaa tosissaan maailman suurimman sotilasmahdin asevoimien päällikön uhittelua eri maiden, jopa sotilaallisesta, haltuunotosta. Ja ulkoministeri Rubio säestää, uskokaa, että presidentti on tosissaan Grönlannin valtaamisesta. Itsestäni tuntuu merkilliseltä tällaiset vaihtoehtoiset totuudet. Minun maailmassani ja kasvatuksessani ei ole ollut sijaa valehtelulle, vaikka jokainen on siihen syntiin joskus langennut. Pääsääntöisesti pitää puhua totta, jotta säilyy uskottavuus lähipiirissä.
Pääministeri Orpo on pääsääntöisesti kehunut presidentti Trumpin alkuvaiheita ja puheita. Kaikki maat ovat kuulemma varautuneet Trumpin presidenttiyden yllättäviinkin käänteisiin. Pääministeri ymmärtää Trumpin kauppapoliittisia avauksia, Eurooppa voi ostaa lisää öljyä jenkeiltä ja onhan meillä mahdollisuus myydä jäänmurtajia Amerikkaan. Taloudesta tarkkana miehenä profiloitunut Orpo ei ole puuttunut esimerkiksi Trumpin vaatimuksiin nostaa Nato-maiden puolustusmenot viiteen prosenttiin kansantuotteesta. Herranjestas, mitä tuo ehdotus merkitsisi Suomelle. Maamme puolutusmenot ovat tällä hetkellä n. 2,4 prosenttia BKT:sta. Rahassa se on 6 miljardia euroa, tässä määrässä ei ole erilliset puolustusbudjetit. Tuo viiden prosentin vaatimuksen täyttäminen tarkoittaisi tässä taloustilanteessa n. 12 000 miljoonaa euroa! Mahdotonta!
Yhdysvallat on Naton kantava voima tällä hetkellä. Jenkit ovat Suomen tärkein kahdenvälinen liittolainen sotilaallisesti ja kaupassa sen merkitys on kasvanut. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sananlasku pitää näköjään edelleen paikkansa. Edes amerikkalaisten lehtien kirjoittelua siitä, että merikaapelivaurioiden katkeilu on ollut vahinkoja, ei Orpo halunnut tai uskaltanut kommentoida. Suomessa tutkitaan ja lausutaan lopputulosten tultua julki. Näyttää siltä, ettei tutkinnassa saada mitään selville. Jopa KRP ja Suojelupoliisi ovat ennakkotietojen perusteella erimielisiä tekojen tahallisuudesta. Supo on kääntynyt kaikessa viisaudessaan tahattomuuden kannalle.
Trump on ollut vallassa jo useamman vuorokauden, mutta rauhaa Ukrainaan ei ole kuulunut. Ulkopolitiikan johto on ollut pääsääntöisesti hiljaa. Orpon mukaan Trump odottaakin nyt sanktiopolitiikan vaikutuksia ja aikoo tukea Ukrainaa. Amerikan presidentti on kuulemma huomannut Venäjän heikentyneen ja Putinin tehneen virheitä. Pääministeri iloitsi jopa siitä, että sota Euroopassa on loistanut poissaolollaan Trumpin puheissa.
Trumpin virkaanastujaisten jälkeen sekä presidentti että pääministeri ovat painottaneet sitä, että Suomen ja Euroopan on pidettävä pää kylmänä. Ei pidä juosta yksittäisten heittojen perässä. Mutta jopa Yhdysvaltain entinen tiedustelupäällikkö James Clapper on huolestunut presidentin henkisestä tasapainosta. ”Kyseenalaistan vakavasti hänen kykynsä – kuntonsa hoitaa tehtäviään, kuten myös hänen motivaationsa tehtäväänsä”, Clapper sanoi uutiskanava CNN:n haastattelussa. Lääkärilehti Duodecimissä julkaistiin Saska Saarikosken Trumpin henkistä terveydentilaa koskettelva artikkeli otsikolla ”Onko presidentti Trump hullu? Minä voisin vastata tähän kysymykseen käyttäen talonpoikaisjärkeä, siltä se näyttää ulospäin. Tämä ei ole vastaus itse kysymykseen, koska en pysty diagnoosia tekemään ilman koulutusta.
Toinen kysymys on tietysti se, että pitääkö Suomen ulkopolitiikan nykyisin toisintaa aikanaan Venäjän kanssa harjoitettua ystävyyspolitiikkaa. Jos se on reaalipolitiikkaa Paasikiven oppien mukaan, se sopii minulle. Pitäisi kuitenkin kansalle yrittää hienovaraisesti kertoa, tämä Yhdysvaltain myötäily on sellainen vaihtoehtoinen totuus, ei me tätä oikeasti tarkoiteta, mutta kun on pakko, niin tehdään tällaista ystävyyspolitiikkaa.
Esa Kanerva
