31.3.2025
Keskustorin vaalimökillä oli vilkasta ja paljon hyviä keskusteluja. Tervetuloa juttelemaan, pyrin olemaan siellä joka päivä puolen päivän molemmin puolin, terveisin Esa
31.3.2025
Keskustorin vaalimökillä oli vilkasta ja paljon hyviä keskusteluja. Tervetuloa juttelemaan, pyrin olemaan siellä joka päivä puolen päivän molemmin puolin, terveisin Esa
29.3.2025
Pormestariehdokas Nurminen puhui tavoitteistaan.
Sanna Marin Keskustorilla.
Tervetuloa juttelemaan Keskustorin vaalimökille, olen sen läheisyydessä puolenpäivän molemmin puolin tapaamassa ihmisiä, terveisin Esa Kanerva
28.3.2025
Hyvä lukijani!
Olen tehnyt pakolliset viranomaisvelvollisuudet, maksan kaikki kulut ja mainokset itse, vaalitukiryhmäni työpanos ja apu on korvaamatonta, suuret kiitokset, terveisin Esa Kanerva (kuntavaalit no 29)
25.3.2025
Palaan viime viikonloppuun. Puoluesihteeri Näkkäläjärvi piti
katsauksen poliittisesta tilanteesta ja vaaleista piirikokouksessa. Tunnelma
vaalikentillä on hyvä, kiinnostusta kuntalaisilla riittää ainakin tässä
vaiheessa. Innon pitäisi riittää vaaliuurnille asti. Se on oikeastaan SDP:lle
ratkaisevin kysymys vaalien lopputulosta ajatellen. Jos äänestysprosentti jää
matalaksi, puolueen tulos jää heikoksi. Kokoomuslaiset äänestävät aina,
keleistä riippumatta. Mikkel huomautti, että viimeksi Paavo Lipposen aikaan,
SDP oli suurin kuntapuolue. ”Karhun lihaa ei kannata makustella kielellään, ennen
kuin karhu on kaadettu”.
Toinen vaalien lopputulokseen vaikuttava seikka on tietysti
ehdokasasettelu. Tällä hetkellä puolueella on pisimmät ehdokaslistat. Pormestarivaaleja
käydään mm. Tampereella ja Pirkkalassa. Myös aluevaaleissa on täydet
ehdokasmäärät. Totuus on myös se, että valtakunnanpolitiikka vaikuttaa
paikallisvaaleihin.
Kansalaisia puhuttaa hoitoon pääsy ja hoitotakuun pidentäminen.
Leikkauksia on tehty niin paljon, että ihmisten palvelut vaarantuvat. Se näkyy
ihmisten huolestumisesta omasta tulevaisuudestaan. Suomalaiset ovat huomanneet,
että Suomea viedään väärään suuntaan. Velka kasvaa lupauksista huolimatta,
työttömyysluvut rumenevat, työmarkkinoilla on levotonta ja asioita ei hoideta
reilusti.
On nähtävissä, että puoluetta haastetaan
hallituspuolueitten toimesta. Esimerkkinä Kela-korvauksista käyty keskustelu. SDP
on sitä mieltä, että rahat olisi pitänyt suunnata hyvinvointialueille, mutta lain
ensimmäisessä käsittelyssä hävisi äänestyksen jälkeen asian. Toisessa
käsittelyssä oli vaihtoehtona äänestää vastaan.Tilanteessa arvioitiin
kansalaisten lääkäripalveluitten turvaamisen olevan parempi vaihtoehto ja äänestää puolesta, vaikka
sitten yksityisten lääkärifirmojen toimesta.
Nyt on sitten odotettavissa vaalien jälkeen
lisäleikkaukset, yhteensä 170 miljoonaa euroa sosiaaliturvasta ja
erikoissairaanhoidosta. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat suurella todennäköisyydellä
myös vanhusten hoitoon. Koulutukseen on odotettavissa 70 miljoonan säästöt.
Hallitus ei halua näistä aiheista keskusteltavan, vaan kiinnittää kansalaisten
huomion ennustetusti rajalain käsittelyyn ja turvallisuuskysymyksiin
ylipäätään. Toki ne ovat Suomen kannalta tärkeitä, mutta käsittelyn ajoitus on
harkittua.
Käykää äänestämässä, mikäli haluatte oikeudenmukaisuutta ja
reiluutta paikallispolitiikassa. Siis kaiken voi tehdä reilummin!
Esa Kanerva
Puoluesihteeri Näkkäläjärvi puhumassa
20.3.2025
Olen aloittanut sairaanhoitajan urani 1980-luvun alussa
vanhustenhoitolaitoksessa. Tuolloin alettiin sairaaloissa kehittämään
omahoitajamallia. Käytännössä se tarkoitti vastuuhoitajan nimittämistä
jokaiselle potilaalle. Omahoitaja otti kopin potilaan hoitokokonaisuudesta,
keskittyi hänen asioittensa hoitoon ja piti yhteyttä omaisiin. Systeemi toimi,
ei varmaan optimaalisesti, mutta hoidettavalla oli koko sairaalassa oloajan jokin
pysyvä kontakti, jonka puoleen saattoi kääntyä. Miksi mallia ei voisi skaalata
2025 koko vanhustenhoidon sektoriin. Sotkamossa on omalääkärimallin sijaan
vannottu omahoitajan nimiin onnistuneesti.
Sotkamon omahoitajamallin idea on siis vanha, sitä on vain
jalostettu tähän päivään. Ikäihmisten hoidossa kaiken a ja o on hoidon
jatkuvuus. Pitkän hoitosuhteen avulla hoitohenkilöstö pysyy ajan tasalla vanhuksen
elämäntilanteesta ja toisaalta ikäihminen voi luottaa siihen, että apua saa
tutulta ihmiseltä. Ikäihmisen hoitoprosessissa hänen elämänhistoriansa (anamneesi)
on avainasia. Hoitaja voi jo kerrottujen oireitten perusteella aikaisempaa
tautitaustan perusteella päätellä, onko kysymyksessä tavanomaisista
kolotuksista poikkeava ja perusteellisempaa selvittelyä vaativa tauti.
Sotkamon mallin kulmakivenä on se, että ikäihmisen hoito
alkaa heti. Vastaanotolle pääsee tarvittaessa aina. Hoitajilla on lääkäri aina
lähellä konsultointia varten. Käytäntö on opettanut, että paljon asioita
voidaan hoitaa puhelimitse. Omahoitaja on luotettu, jonka puoleen uskaltaa
kääntyä. Toisin kuin meillä, hoitaja koetaan porttivahdiksi tai portsariksi, jonka
tiukan syynäyksen jälkeen lääkäriin pääsee tai sitten ei. Omahoitajamallin
ansiosta Sotkamossa ei ole ollut vuosiin hoitojonoja. Kaikki ovat tyytyväisiä,
ainakin asiakkaat.
Pirhassakin voitaisiin ainakin miettiä mahdollisuuksia
uusien mallien toteuttamiseen, erityisesti ikäihmisten hoidon parantamiseksi. Nykyinen
kuukausien jonottaminen lääkäriin on kansanterveydellinen fiasko. Toki on
terveysasemilla kokeiltu lääkäri-hoitaja-työpareja, mutta erityiseen lentoon se
ei ole kyennyt terveyspalveluissa. Nimetyn omahoitajan mallia voitaisiin
kokeilla alueellisesti. Mikä toimii Kainuussa, voisi toimia Hervannassa,
laajemmassa mittakaavassa.
Suomessa on ollut lastenneuvolatoimintaa 1900-luvun
alkupuolelta. Se on ollut kansainvälinen menestys. Miksi mallia ei
sovellettaisi ikäihmisten terveyden edistämiseen? Heti esitettäisiin tietysti
kritiikkiä siitä, että sinne tulisivat väärät ihmiset ja systeemi olisi kallis.
Sietäisi ainakin kokeilla, miten neuvolat voisivat edistää ikäihmisten
omahoitoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja hyvinvointia. Nyt hoitohenkilöstön
aika menee sairauksien hoitamiseen eikä terveydenedistämiseen, mikä olisi järkevintä
ja tehokkainta ihmisen hoitoa.
Kaupungin toimilla voidaan auttaa sote-järjestelmää.
Terveyttä tuottavat hyvät opettajat, rakentamiselta säästetyt puistot,
houkuttelevat pyörätiet ja kulkuväylät sekä viisas kaavoittaminen. Maksuttomat
uimahallikäynnit eivät loppujen lopuksi olekaan niin kallista, kun tarkemmin
ajatellaan. Viisas maankäyttö ja Kaupin metsät auttavat meitä jaksamaan arjessa
paremmin kuin ehkä pillerit.
Esa Kanerva
15.3.2025
Tänään SDP-Tampereen toritilaisuus. Mukana myös puolueen vaapuheenjohtaja Nasima Razmyar ja pormestariehdokas Ilmari Nurminen. Hernesoppaa syötiin, esitteitä jaettiin ja väkeä riitti, terveisin Esa
9.3.2025
Lapsi kauhoo päiväkodissa ruokaa lautaselta pöydälle ja hoitaja pyytää kauniisti pistämään sitä vain omaan suuhunsa. Mitä ajatella lapsen vastauksesta: ” Mutta kun minä en tykkää keitosta, minä lusikoin sen pöydälle”. Tai koululainen ei halua mennä kouluun, koska aamulla väsyttää. Tai nuoren mielestä ensimmäisen työpaikan palkalla ei tee mitään, paskaduunia. Jotkut aikuiset haaveilevat parisuhteesta, jossa on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia. Tavattaisiinkin vain silloin kun itseä huvittaa. Pidättäydytään armeijasta, koska siellä täytyy noudattaa määräyksiä. Laajennetaan vielä mittasuhteita yhteiskuntien välisiin suhteisiin, America first – politiikka järkyttää maailmaa, tähän on tultu.
Ei tämä yksilökeskeisyyden esiin marssi ole tullut hetkessä. Se on ollut vuosikymmeniä jatkunut prosessi. Ottaakseni esimerkin Suomesta, itse vetäisin linjan tuonne 80-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan. Tuli juppi-ilmiö ja salkun kanssa kävelevät kaksikymppiset liituraitamiehet Helsingin katukuvaan. Tehtiin rahaa mielikuvilla ja pankkilainoin rahoitetuilla yhtiöillä. Luotiin mielikuva yksilön kaikkivoipaisuudesta ja omnipotenssista. Kaikki on kiinni vain yksilön omasta taidosta ja erinomaisuudesta. Sitten tuli, sanoisin onneksi tässä mielessä, 90-luvun lama väliin. Se hillitse ihmisten uskoa yksilön rajattomiin mahdollisuuksiin. Saman kymmenluvun lopusta sama omaan napaan tuijottelu on vain kiihtynyt.
Amerikastahan trendit tulevat tänne viipeellä. Siellä yksilökeskeisyyden kehitys on johtanut yhteiskunnan räjähdysherkkään tilanteeseen. Puolueet ovat kaukana toisistaan ja kansalaisten usko demokratiaan hiipuu. Individualismille on Amerikassa pitkät perinteen aseenkantolupineen, mutta kun tällä hetkellä yksilön tai yksilöitten amerikkalaiseen unelmaan sekoitetaan uskonnollinen kiihko ja oikeassa oleminen, siitä ei hyvä seuraa. Miten siellä ollaan päädytty tähän tilanteeseen? Kyllä yksi merkittävä tekijä on sosiaalinen media. Se vahvistaa yksilön käsitystä oikeassa olemiseensa, algoritmit tarjoavat hänelle vain omaa käsitystä vahvistavaa tietoa. Kaikenlaiset huuhaaryhmät voivat levittää ”ilosanomaansa” valtavan nopeasti isoille massoille. Yksilö ei pärjää algoritmeille ja ajautuu omaan kuplaansa, ”narsistuu”.
Palatakseni tuohon alussa mainitsemaani päiväkotilapseen, hän käyttäytyy vanhemmiltaan oppimillaan käytösmallein. Yksilökeskeisesti ajattelevat vanhemmat todennäköisesti kasvattavat tavalla, jossa he peilaavat omat tarpeensa lapseen ja lapselta vaaditaan olla paras sekä menestyvä. Syntyy epäterve itsetunto ja puutteellinen myötäelämisen kyky. Lapsi voi oppia vaatimaan erityiskohtelua ja kokee olevansa koskematon myös kieltojen suhteen. ”Jos minua haluttaa kaataa vellit lattialle, minulla on siihen oikeus. Päiväkoti-ikäisen kohdalla voi käytöksen jotenkin ymmärtää, mutta miten aikuisetkin taantuvat yltiöyksilölliseen käytökseen! Se näkyy ja kuuluu työelämässä ja sosiaalisessa mediassa vihana, kateutena ja pahanpuhumisena.
Yksilökeskeisyys on tuttua politiikassakin. Puolueet ovat käsi päässä haaliakseen ehdokkaita. Talkoolaisia, kuten ennen sanottiin, ei löydy mistään. Vapaaehtoistyötäkin olisi enemmän kuin tekijöitä. Yhdistykset kärvistelevät jäsenkadon kanssa, ei tahdo saada vuosikokouksia pidetyksi. Tästä kärsivät kaikenlaiset yhdistykset ja toimijat. On heitetty mielipiteitä, että nämä saattavat olla viimeiset kuntavaalit, jotka perustuvat tällaisiin järjestelyihin. Demokratia ei toimi, jos ehdokkaita on yhtä paljon kuin on luottamuspaikkoja. Näinhän on käynyt jokusilla paikkakunnilla. Joka tapauksessa on paljon pohdittavaa, miten yksilöt herätellään kollektiiviseen vastuunottoon, edes äänestämällä. Pitäisikökö ottaa edesmenneen valtio-opin dosentti Pertti Timosen moneen kertaan ehdottama malli äänestyspakosta? Se on käytössä esimerkiksi Belgiassa, Australiassa ja Luxemburgissa. Pienellä pakolla voitaisiin pelastaa demokratia.
Esa Kanerva
Arvoisat naiset!
Ilman teitä Suomesta ei olisi tullut nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota. Kunnioitan tekemään työtä! Tasa-arvon eteen on ponnisteltava koko ajan.
Terveisin Esa Kanerva