20.3.2025
Olen aloittanut sairaanhoitajan urani 1980-luvun alussa
vanhustenhoitolaitoksessa. Tuolloin alettiin sairaaloissa kehittämään
omahoitajamallia. Käytännössä se tarkoitti vastuuhoitajan nimittämistä
jokaiselle potilaalle. Omahoitaja otti kopin potilaan hoitokokonaisuudesta,
keskittyi hänen asioittensa hoitoon ja piti yhteyttä omaisiin. Systeemi toimi,
ei varmaan optimaalisesti, mutta hoidettavalla oli koko sairaalassa oloajan jokin
pysyvä kontakti, jonka puoleen saattoi kääntyä. Miksi mallia ei voisi skaalata
2025 koko vanhustenhoidon sektoriin. Sotkamossa on omalääkärimallin sijaan
vannottu omahoitajan nimiin onnistuneesti.
Sotkamon omahoitajamallin idea on siis vanha, sitä on vain
jalostettu tähän päivään. Ikäihmisten hoidossa kaiken a ja o on hoidon
jatkuvuus. Pitkän hoitosuhteen avulla hoitohenkilöstö pysyy ajan tasalla vanhuksen
elämäntilanteesta ja toisaalta ikäihminen voi luottaa siihen, että apua saa
tutulta ihmiseltä. Ikäihmisen hoitoprosessissa hänen elämänhistoriansa (anamneesi)
on avainasia. Hoitaja voi jo kerrottujen oireitten perusteella aikaisempaa
tautitaustan perusteella päätellä, onko kysymyksessä tavanomaisista
kolotuksista poikkeava ja perusteellisempaa selvittelyä vaativa tauti.
Sotkamon mallin kulmakivenä on se, että ikäihmisen hoito
alkaa heti. Vastaanotolle pääsee tarvittaessa aina. Hoitajilla on lääkäri aina
lähellä konsultointia varten. Käytäntö on opettanut, että paljon asioita
voidaan hoitaa puhelimitse. Omahoitaja on luotettu, jonka puoleen uskaltaa
kääntyä. Toisin kuin meillä, hoitaja koetaan porttivahdiksi tai portsariksi, jonka
tiukan syynäyksen jälkeen lääkäriin pääsee tai sitten ei. Omahoitajamallin
ansiosta Sotkamossa ei ole ollut vuosiin hoitojonoja. Kaikki ovat tyytyväisiä,
ainakin asiakkaat.
Pirhassakin voitaisiin ainakin miettiä mahdollisuuksia
uusien mallien toteuttamiseen, erityisesti ikäihmisten hoidon parantamiseksi. Nykyinen
kuukausien jonottaminen lääkäriin on kansanterveydellinen fiasko. Toki on
terveysasemilla kokeiltu lääkäri-hoitaja-työpareja, mutta erityiseen lentoon se
ei ole kyennyt terveyspalveluissa. Nimetyn omahoitajan mallia voitaisiin
kokeilla alueellisesti. Mikä toimii Kainuussa, voisi toimia Hervannassa,
laajemmassa mittakaavassa.
Suomessa on ollut lastenneuvolatoimintaa 1900-luvun
alkupuolelta. Se on ollut kansainvälinen menestys. Miksi mallia ei
sovellettaisi ikäihmisten terveyden edistämiseen? Heti esitettäisiin tietysti
kritiikkiä siitä, että sinne tulisivat väärät ihmiset ja systeemi olisi kallis.
Sietäisi ainakin kokeilla, miten neuvolat voisivat edistää ikäihmisten
omahoitoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja hyvinvointia. Nyt hoitohenkilöstön
aika menee sairauksien hoitamiseen eikä terveydenedistämiseen, mikä olisi järkevintä
ja tehokkainta ihmisen hoitoa.
Kaupungin toimilla voidaan auttaa sote-järjestelmää.
Terveyttä tuottavat hyvät opettajat, rakentamiselta säästetyt puistot,
houkuttelevat pyörätiet ja kulkuväylät sekä viisas kaavoittaminen. Maksuttomat
uimahallikäynnit eivät loppujen lopuksi olekaan niin kallista, kun tarkemmin
ajatellaan. Viisas maankäyttö ja Kaupin metsät auttavat meitä jaksamaan arjessa
paremmin kuin ehkä pillerit.
Esa Kanerva
